Sven-Erik Kastebrink: Homeopatiaa kotikäyttöön. Suom. Panu ja Ritva Alku. WSOY 1992.

"Suomessa kiinnostus homeopatiaan on räjähdysmäisesti lisääntymässä". Lukuunottamatta tällaisia asialleen intoutuneen säälittävänliikuttavia perspektiivivääristymiä on ruotsalaisen Sven-Erik Kastebrinkin homeopatiakirja suunnilleen normaali, ja se on paljon se ajatellen homeopatian johtohahmojen Hahnemann, Vithoulkas ja Voegeli (Adolf Voegeli: Homeopaattisen hoidon aakkoset; WSOY 1989, ja George Vithoulkas: Homeopatia - tulevaisuuden lääketiede; WSOY 1990) pahaa narsistista persoonallisuuspatologiaa, joka mitätöi kaiken muun paitsi itsensä.

Kastebrink yrittää olla tasapuolinen, ja onnistuu siinä niin pitkälle että ei kertaakaan haukkua rätkätä muita suuntia sillä homeopaattisella sikamaisuudella, jonka toistuvaan näkemiseen olen vuosien mittaan jo turtunut. Kohottelee kulmakarvojansa vain. Siksi hän tuntuu jopa sympaattiselta.

Liikuttavan maallikkomaisesti hän yrittää selitellä homeopatiaansa. Esimerkiksi samankaltaisuusperiaatteen puolustus "Koska nitroglyseriini on räjähde, olisi outoa jos sen liika-annostuksesta ei olisi haittaa" on näitä hellyttävän säälittäviä toteamuksia. "Ehkä kyse on jonkinlaisesta siirtyneestä säteilystä" yrittelee hän hieman myöhemmin. Soviteltuaan kolmikulmapalikkaa homeopatian neliömäiseen reikään, hän luovuttaa todeten, että "on olemassa materiaalinen selitys, mutta meidän on saavutettava korkeampi henkinen taso ymmärtääksemme sen". Luojan kiitos hän ei väitä saavuttaneensa sitä itse.

Varsinainen puolustustemppu on ajatella nurinpäin: koska nykyaikainen tiede kehittyy, se arveluttaa Kastebrinkiä hänen nähdessään kehityksen epätäydellisyyden ilmauksena. Mitä se sellainen tiede on, joka ei ole asioita oikein alusta alkaen nähnyt, vaan aina on itseään korjailemassa! Toista on homeopatia, akupunktuuri ja muut luonnonlääketieteet. Niillä on homma ollut hanskassa alusta pitäen, siksi ne eivät muutu, vaan vain me itse voimme kehittyä. Vaarallisen läheltä tämä liippaisee Voegelin sekoilua: "Homeopatian periaatteet eivät ole koskaan muuttuneet eivätkä voi muuttua. Ne ovat aina pysyneet ja tulevat pysymään samoina." Kastebrink näyttää kuitenkin tekevän näitä hupsuja johtopäätöksiä enemmänkin simppeliyttään kuin kipeyttään. Todella edukseen hän toteaa homeopaattien yleislinjasta poiketen kirjansa lopussa, että "ylläolevia tapauksia ei tule tulkita todisteeksi siitä, että selostettu hoito olisi ainoa oikea".

Loppuosa kirjasta on tyypillinen reseptiosa eli homeopaattiliemiä laimennoksella yksi miljoonaan sen seitsemiin tauteihin, jokaisen yhteydessä parantumisesimerkki. Mainostettakoon tässä samalla Helsingissä Sofiankatu 5:ssä löytyvää Homeopaattinen farmasia oy:tä, joka on kuulemma ainoa homeopatian erikoisliike Suomessa, niin onpa annettu tiedotus senkin kukan kukkimisesta kaiken kritiikkini joukossa.