Bippan Nordberg, Peter Szil: Hierontaa jokapäiväisiin vaivoihin. Suom. Outi Nummi.
Tammi 1993
HIERONNAN HULLUTUKSIA
Hieronta käsitetään usein kansanlääkinnän yhdeksi perusmenetelmäksi, kansan
omista riveistä nousseeksi perinnetaidoksi. Nordberg&Szil Ruotsinmaalta
hierovat kuitenkin kansainvälisemmässä valossa eli vaihtoehtoislääkinnän
itävetoisessa karsinassa akupainannan, bioenergisen terapian, feldenkrais-metodin,
shiatsun, vyöhyketerapian ja joogan lähinaapurina.
Useimpien hierontakirjojen tavaramerkki on seksi, eikä ihme, onhan kunnon hieronta sen
näköistä puuhaa jota intiimimpää on vain perusuroon kaksi toimintoa, joista toinen
saa naisen kantamaan seuraavan viikon aurinkolaseja. -- Toinen tavaramerkki ovat
järjettömyydet. Nordberg&Szil harrastavat vain sitä: koska korvalehdet ovat
maailmankaikkeudesta energiaa kerääviä antenneja, venyttele niitä joka suuntaan!
Monica Struna ja Connie Church kirjassaan Hiero itse!
(Tammi 1985) suosittelivat samaa mutta eri mekanismilla: "korvalehtien heiluttaminen
virkistää korvien refleksejä". He totesivat myös että jalkojen pusertelu
"hajottaa aineenvaihdunnassa syntyviä kuona-aineita". Kiinnostavan
jalkahieronnan mekanismin esitteli myös John Lewis kirjassaan Opi shiatsua (Tammi 1988): "Tartu jalkaterään, pyöritä
sitä ja vedä jokaista varvasta. Mahdollinen poksahtava ääni johtuu patoutuneen
energian vapautumisesta jostakin energiameridiaanista."
Muutamaa muuta pikkuhömpsöttelyä lukuunottamatta N&S:n kirja on arkisen
jäyhänjämerä kuviaan myöten arkirumine ihmisineen ja loputtoman monta kertaa joka
naistenlehdessä esitettyine vääntelyohjeineen. Se edustaa seksiasteikon toista laitaa
kuin esim. törötisukuvilla täytetty Nitya laCroixin opus Eroottinen
kosketus (Otava 1989) tai Clare Maxwell Hudsonin Suuri
hierontakirja (WSOY 1989), jossa saatoimme olettaa hieromisen korkeimman asteen olevan
käydä pelkissä kalsareissa käsiksi sängyssä keimailevan nuoren satiinipukeisen
naisen sääreen kuten alhaaltapäin naisen pikkuhoususuikaleen peittämään reisien
väliin suunnatun valoheittäjän keilassa saattoi todeta. Lucinda Lidellin Hieronta (Weilin+Göös 1986) esitteli ihka paljaita pimppejä ja
tisuja sekä hierontapatjan takkatulen loisteessa. Tosi henkiseksi heittäytyi puolestaan
(aikoinaan) neuvostoliittolainen ihmeparantaja Dzuna (Kätteni
mahti. Kirjayhtymä 1988) esitellessään "verenlämmitykseen ja veren
virtaamisen edistämiseen perustuvaa kontaktitonta hierontaa, jolla ihmisen
energeettisen säätelyn mekanismit ja järjestelmät voidaan optimoida".
*
Ei se sormien kulkua toisen pinnalla estä jos edistäkään, minkä kulttuurin
mallisia ajatuksia hierojan päässä liikkuu, kunhan kuuntelee naapurinsa reaktioita
sormenpäillään, ja se taito on synnynnäistä. Sokeasormista eivät vatkauskirjat auta,
vaan ne jäävät minipornosta pitävien ja järjettömyyksiin uskovien vaihtoehtohupsujen
kukkaronkeventäjiksi.
Markku Siivola