HUUDAHTELUPSYKOLOGIAA
Erään psykologisen kirjallisuuden lajin tuntee huutomerkeistä. Hyväksy!
Elä! Uskalla! Tee ja älä tee sitä ja tätä! Tällöin on miltei poikkeuksetta
kysymys yhden keskusidean ympärille kehrätystä yksiulotteisesta elämänfilosofiasta.
<>
Huudahtelupsykologialla näyttää olevan oma varma tasainen menekkinsä päätellen uusintapainoksista ja huudahtelijoiden uusista suomeksi käännetyistä kirjoista. Wayne W. Dyer esiintyi vuonna 1977 (Hyväksy itsesi - uskalla elää!) ja 1979 (Elää omilla ehdoilla) kovakantisena. Ensimainittu on ilmaantunut uudestaan pehmeämmässä Pingviinikirjamuodossa ja samantien on lykätty markkinoille Dyerin kolmas kirja, uusin ja laajin (476 sivua) "Uskalla rikkoa rajasi". Jos Dyeriin on luottamista, loppu kyllä alkaa häämöttää, koska hän sanoo suunnitelleensa kirjasarjansa neliosaiseksi. Tämän kolmannen kirjan aiheena on sataprosenttisen voittajan filosofia. Neljäs tulee olemaan lastenkasvatusopas tähän uuteen uljaaseen rajattoman ihmisen psykologiaan.
Dyer pitää edelleen tiukasti kiinni keskeisestä käsityksestään ajatuksen primääriydestä ja vahvuudesta. Freudismi ja muut mietiskelyt saavat kyytiä. Psykoanalyysiä hän nimittää valtavaksi huijaukseksi. Hänen oman palvontansa kohde on psykologi Abraham Maslowin tutkimukset ihmisen mahdollisuuksien täysimittaisesta toteuttamisesta. Niinpä Dyer kuuluttaa psykologiaa kiinnittämään huomionsa nimenomaan väkeviin, viisaisiin, menestyviin, täydellisiin ihmisiin ja oppimaan heistä ja heiltä, ei heikoilta ja sairailta. Hän menee jopa Maslowin edelle julistaen kaikilla ihmisillä, ei vain harvalla eliitillä, olevan mahdollisuudet sataprosenttiseksi voittajaksi.
Tunteen hän katsoo syntyvän vasta ajatuksesta, ja käyttäytymisen syntyvän vasta näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta. Vaikka hän vetää Zeniläisyydenkin eräässä kohdin filosofiansa avuksi, on hänen filosofiansa mahdollisimman kaukana zeniläisyyden mitään valikoimattomasta tarkkaavuudesta. Vaikka Dyerin tämänkertaisen kirjan mieliteema; sataprosenttinen voittaja/rajaton ihminen ei voittaakseen tarvitsekaan häviäjiä, on tuo ajatuksen itsehypnoosilla itseään moukaroiva ihminen säälittävän tuntuinen älyuskovainen kuitenkin.
Dyer sopii joillekin ihmisille hyvin. Kanssaihmistensä alistamat harmaat hiirulaiset voivat mahdollisesti hiukkasen uskaltautua Dyerin turvin vaatimaan itselleenkin jalansijaa ihmissuhteissaan, ja hyvä niin. Vaikka kyseessä onkin mitä yksioikoisin älyn ja tahdon palvonta, muistakaamme eri uskontojen toki saaneen ihmisiä sosiaalisesti jaloilleen. Jos joku ihminen rohkaistuu - tai ylipäätään pystyy käymään Dyerin Paniikki -> Jähmettyminen -> Ponnistelu -> Selviytyminen -> Täydellinen hallinta - akseliston lävitse, mikäpä siinä. Täydellisen läpikäymisen mahdollisuuteen en usko.
Huvittavaa on lukea tällaisten käskypsykologisten kirjojen irtokansiliioitteluja, kuten Dyerin uusimmassa: ...tunnetaan meilläkin vilkkaan keskustelun virittäneistä kirjoistaan..." - Kas kun en ole sattunut kuulemaankaan. Lienenkö ollut sen verran sivussa pääkallopaikalta?
<> <> <>
Dyerin tavoin katsoo Sven Wahlroos, suomalaissyntyinen psykologi, psykologian
tutkivan liikaa sairaita terveiden kustannuksella. Myös hän ihailee tahdonvoimaa.
Hän on samanlainen yksiulotteinen keskusideakehrääjä kuin Dyerkin. Hänen
tuulimyllyjänsä ovat tekosyyt ja peitsenään - kuten jo Perheen psykologiassaankin
(Otava 1975) kommunikaation parantaminen. Samat muista/määrittele/muodosta/esitä/vältä/tarkista/
ilmaise/hyväksy/opi/varo - huudahtelut on hän esittänyt toistona tuosta
edellisestä kirjastaan. Antaa hän toki oikeutuksen harkituille viattomille
tekosyille muistaen aina tässä yhteydessä nälviä erilaisia itseilmaisu-
ja itseluottamuskursseja, joiden ainoana tuloksena hän katsoo usein olevan
vain sen, että "osanottajat uskaltavat entistä paremmin olla itsekeskeisiä
ja tökeröitä". Kommunismin hän antaa tällä kertaa olla rauhassa.
Freudia hän arvostaa psykologian suurimpana nerona, vaikka katsoo hänen oppejaan käytetyn kovasti väärin. Tahdon käsitettä tähdentänyttä Otto Rankia hän myös arvostaa. Uskonnosta hän pitää samalla epämääräisellä tavalla kuin edellisessäkin kirjassaan katsoen ihmiselle olevan välttämätöntä syvästi uskoa johonkin korkeampaan olentoon tai periaatteeseen, jotta ei luistettaisi oman itsen palvontaan, rikollisuuteen ja korruptioon, joihin hän katsoo yhteiskuntamme nimenomaan henkisten arvojen menetyksen kautta ajautuneen. Yhdessä asuminen ennen avioliittoa on hänelle merkki henkisten ja idealististen arvojen hylkäämisen mukanaan tuomasta epävarmuuden lisääntymisestä.
<>
Lauri Viita: Maailmanparantajalle
Markku Siivola
katso myös Sinäkö ihmeidentekijä?, Löydä henkinen minäsi