Dzuna: Kätteni mahti. Suom. Marja Kyrö. Kirjayhtymä 1988.

Pakinoitsija Olli kertoi aikoinaan että karhun erottaa jäniksestä siitä, että karhulla ovat takimmaiset poskihampaat helposti varisevia. Olen jäänyt tuon differentiaalidiagnostisen viisauden vangiksi ikiajoiksi sen aina muistaen kun ihmiset näyttävät pystyvän luokittelemaan toisiaan niin helposti, hutkimaan diagnooseillaan kuin hullut kirveillään oikealle ja vasemmalle.

Tavallisenkin ihmisen pikkuharmaassa arkipsyykessä on usein niin paljon vivahteita, että vaikka takimmaiset poskihampaatkin tarkistaisimme ei hänen olemuksensa karsinointi heti onnistu muilta kuin Prokrustealaisilta psykiatrian sarviinsa uskovilta professionaalipukeilta. Kuinka sitten voisimme luokitella parapsyykkisiä ilmiöitä, yliluonnollisia tapauksia, kuolemanjälkeisen elämän ja henkisten tasojen kuvauksia ja kuvaajia? Niiden perusluonne estää niiden mittaamisen. Ihminen joka ei osaa erottaa kanavaa siinä virtaavasta vedestä joutuu arvioimaan parapsyykkisiä ilmiöitä ulkoisten muotoseikkojen; persoonallisuustekijöitten perusteella, ja tämähän vie pois asian ytimestä.

Neuvostoliittolainen ihmeparantaja Dzunan kirjan alkusivuilta löytyy kaksi tällaista tavallista helposti harhauttavaa tekijää: "...ja olet sitä paitsi kaunis nainen" sanoo Dzunan ystävä. Eräs tuttavani erehtyi järjestelmällisesti pitämään naisen ulkoista kauneutta hänen sisäisenä ominaisuutenaan, joka seikka johti hänet miltei tragikoomisiin suhteisiin kerran toisensa jälkeen. Kauniin ihmisen kykyihin uskomme herkemmin. Kuten älykkäänkin. "Ystävieni mielestä reaktioni ovat salamannopeita, että käsitän asiat hetkessä..." sanoo Dzuna, joka on sekä kaunis että älykäs.

Vanha viisas ystäväni järjesti kerran tarkoituksella samaan tilaisuuteen kaksi selvänäkijää: Julius "Suntta" Sundströmin; ulkoisilta sosiopsykologisilta puitteiltaan köyhän itsekeskeisyyspakkauksen, sekä Thelma von Glantzin, hienostuneen ja herkän selvänäkijän. Siellä he istuivat huoneen vastakkaisissa päissä kummastelevien lauma kummallakin ympärillään. Vähän ajatusärsykettä ihmisille siitä mitä yhteyttä on persoonallisuuspiirteiden ja parapsyykkisten kykyjen välillä, tuumasi ystäväni.

Töllistelijöiden, ihmettelijöiden, uteliaiden ja parannusta kovin itsekkäästikin hamuavien joukko pysyy kuitenkin sukupolvesta toiseen samana, vaikka parantaja ensin sortuisikin pienperspektiiviharhaan luullen eri tavoin tarpeessa olevien ihmisten kasvavan lauman ympärillään heijastavan koko maailman tilaa.

Ihme ja todisteet ovat ihmisille tärkeimmät, ei asian sisäinen puoli:

.... Selitys lienee että läsnäolijat odottavat ihmettä. Heistä olisi ihmeellistä, jos pystyisin tuottamaan sähköä heidän silmiensä edessä. Tai vielä parempi olisi, jos panisin painavat tiiliskivet lentämään ilmassa."

Goethe sanoi tällaisesta parantajan tyyppiyleisöstä nasevasti Faustin teatterijohtajan suulla:

Dzuna tekee sitä tavallista henkiparantajan hommaa: panee kättä päälle, näkee siinä sivussa enneunia ja näkyjä, on ylipäänsä monipuolisesti herkkä. Ja kuuluisa, kirjasta päätellen monien vaikuttajahahmojen tuttu, ilmeisesti syystä, sillä hänen kirjansa on täynnä raportteja, myös virallisenkin tuntuisia, hänen onnistumisestaan parannustyössään. Hän on joskus hukkumassa sairaittensa alle kuten erinomaisen Jesus Christ Superstar-filmin Jeesus huutaessaan spitaalisten lauman alta: "Menkää pois, minä en riitä kaikille!"

".... Kummallista, mutta luokseni paranemisen toivossa tulevien ystävieni ja tuttavieni joukossa ei monasti ole ainuttakaan, jonka mieleen tulisi, että minäkin kaipaisin pientä taukoa, että minäkin joisin vaikka kupin teetä virkistyksekseni."

Aivan tavallisina harrastuksina Dzunalla on runojen, juttujen ja laulujen kirjoittaminen. Muilta osin on hänen menneisyytensä kuten gruusiasta Moskovan tienoille tuleville tytöille voi arvuutella: työtä, työtä, iloja ja pettymyksiä, muutama mies, yksi avioliitto josta lapsi, pari järkyttävää kuolemaa.

Dzuna pseudotieteellistää menetelmänsä niin ettei sen linja selkiinny kumpaankaan suuntaan: ei kunnolla tieteelliseksi eikä toisaalta tieteellisyyden leikkikehiä selvästi näkeväksi. Hän hupsuttelee kuten maallikko ainakin selitellessään menetelmäänsä; "verenlämmitykseen ja veren virtaamisen edistämiseen perustuvaa kontaktitonta hierontaa": "Selitys kontaktittoman hieronnan parantavalle vaikutukselle on siinä tosiasiassa, että tässä terapiassa ihmisen energeettisen säätelyn mekanismit ja järjestelmät voidaan optimoida". Niin paljon kuin itse haluaisinkin uskoa elämän mahdollisuuksiin - ja uskonkin - minua surettaa kun Dzuna julkituo saman suuruudenhulluutensa, johon jokainen sinänsä menestyksekäs terapeutti tuntuu sortuvan:

"Olen kehittänyt universaalin ja monitahoisen taudinmääritysmenetelmän ja siihen verrattavan sairauksien ennaltaehkäisymenetelmän ja lisäksi olen kehittänyt menetelmät tietynlaisten sairauksien parantamiseen, esim. sydämen vajaatoimintaan, kuulohermon tulehdukseen, astmaan, valtimon sisäkalvon tulehdukseen, vatsahaavaan, ihotauteihin, erilaisiin munuaissairauksiin, suolisto- ja vatsasairauksiin ja hyvin moniin naistentauteihin".

Hänen menetelmäänsä käyttävät yhä useammat lääkärit, kertoo hän, mutta mistään ei käy ilmi, onko kyseessä muutakin kuin kätten päälle panemista Dzunaa matkien. Maallikkoon se menee, mutta vakavammalle tiedeväelle - juuri sille jolle hän menetelmäänsä on yrittänyt ja yrittää myydä - ei tällainen esitystyyli vetele. Dzuna on kyllä näyttänyt saavan jonkinlaisen jalansijan tiedemaailmassa, mutta pelkäänpä että hän näyttelee lähinnä laboratoriorottaa, jota leikellään ja kaivellaan niin kauan kunnes rotta kyllästyy tai karkaa tonkijoittensa häkistä.

Dzunan kirjoitustyyli (mitä siitä nyt on jäljellä saksankielen kautta kulkeneesta käännöksestä) on hiukan maanisvivahteista omaa asiaansa myyvää. Myyntimiestä Dzunassa riittää: hänen tavoitteensa ei ole vähempi kuin

saada ensin lääkärit ja sitten kaikki muutkin tutuiksi minun kehittämieni menetelmien kanssa

Ja löylyä lissää huhhahhei:

Joskus tulevaisuudessa, pienten pettymysten ja suurten voittojen jälkeen minun menetelmäni on otettu palvelemaan koko ihmiskuntaa

-- Minäminäminä, minunminunminun menetelmäni leviää yli koko maapallon... Kuinka ihminen toisensa jälkeen sortuu tuohon samaan ilmiselvään maailman suuruutta ja ihmisten jähmeyttä tajuamattomaan maaniseen hulluuteen?

Dzunan menetelmä on Dzunan tuolla puolen, ja hänen menetelmäänsä todella pystyvä parantaja ei enää hänen menetelmäänsä käytä, päinvastoin, todella ja nimenomaan päinvastoin, sillä "ihmeparantaminen" on persoonallisinta kaikista. Vain ainutkertaiselle olemukselleen totuudellinen voi välittää parantavaa voimaa, persoonattominta ja menetelmättömintä kaikista, mutta harjoittajan oman ehdollistuneisuuden takia haluaa kanavana toimiva ottaa itselleenkin hiukan kunniaa, ja niin se puetaan menetelmän asuun ja myydään markkinoilla. Tiedemarkkinoille sitä onkin vietävä myytäväksi, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, mutta jatkuvasti näyttää Dzuna luulevan hiukan liikaa akateemisen maailman henkisistä resursseista.

Vaan mitäpä se haittaisi. Pääasia on että parantajia on, ja myös heidän avullaan paranevia. Selitykset asialle saadaan tai sitten ei, mutta sehän on paranemisen rinnalla kuitenkin toisarvoista.