Sam Inkinen & Mauri Ylä-Kotola: Suuri mantrakirja. Kustantaja Pikku-idis Oy, 1992.

Harva kirja tulee luetuksi kahteen kertaan. Suuri Mantrakirja tuli, vaan uskomaton lopputulos ei muuttunut: kaksi kaksikympppistä säpeltää kirjan, jossa ei ole mitään järkeä, jonka yksi kolmikymppinen kustantaa, eikä siinäkään ole mitään järkeä. Kirjan kovakantinen ulkoasu on järjettömän hyvä näin järjettömälle tuotokselle.

Koko kirja voidaan pusertaa yhteen sanaan: teennäinen. Tyhjän vinoilun seassa orastaa pari aikuistumisen alkua ennakoivaa vakavuuden merkkiä, jotka välittömästi peitetään pelleilyyn, etteivät kaverit vain huomaisi. Oma identiteetti on vielä pysytettävä piilossa ikäkausiketkuilun takana.

Sam Inkinen ja Mauri Ylä-Kotola keräävät 89 järjetöntä lausahdusta tunnetuilta ja tuntemattomilta, neljä itseltäänkin riisuen järjestä nekin lauseet, joissa sitä ehkä suurempaan yhteyteen sijoitettuna olisi ollut. Kirja on kirjoittajien esittelyä myöten pikkukakaravenkoilua, paskanjauhamista, jolle joku ikätoveri saattaa pikku tuiskeessa hörähtää. Venkoilukin voi olla hauskaa, terävää, järjettömyydessään älykästä, mutta sellaista ei kirjasta löydy. Se ei pure missään, tuskin edes mussuttaa. Terassikirjaksi mainostaa tätä kolmikymppinen, mutta siihenkin se on liian mitätön. Kirjan ehdottomasti hauskin juttu oli alkulehdellä mikrokirjaimilla painettu kustantajan nimi: "Pikku-idis - robin hood of the publisherwood".

Mielenkiintoista on havaita kuinka lamasta huolimatta jollain riittää rahaa painaa kovakansikakkaa. Jakelukanavien tehokkuudesta en tiedä, mutta jos tämä "Uuden ajan aforismeja ja iskusanoja" jää taloudellisesti plussan puolelle vaikka missä kanavissa uisi, lienee syytä uusia koululaitoksemme. Ei kai kaikkea alamittaista meidänkään - heidän vanhemmikseen sopivien - syyksi voi panna.