Eero Paloheimo: Välit selviksi - ja joka suuntaan. WSOY 1991

Ne jotka väittävät etteivät öljytankkerit voi vuotaa tai ydinvoimalat räjähtää ovat joko kyynikkoja tai tekniikkaansa hukkuneita. Luonnonsuojelijoiden joukosta löytyy toisen lajin vammautuneita kuten linkolalaisia pakottamisoppeja omaksuneita oman ihanteensa oikeuteen uskovia, jotka valtaan päästyään luovat sortovaltioita.

Eero Paloheimo kuuluu jälkimmäisiin. Hän haukkuu eduskunnassakin surutta jopa oman vihreiden ryhmänsä katsoen olevansa vihreiden edustaja silloinkin kun kaikki muut vihreät ovat toista mieltä, kuten matkaverokiistassa 20.12.91. Kireänmaaninen mollauslinja on sama muille julkkiksille (Pentti Linkola, Claes ja Jan-Otto Andersson, Martti Tiuri ja Mikko Paunio) osoitetuissa "avoimissa kirjeissä" tyyliin "Te kuulutte porukkaan, jota en piru vieköön paljon arvosta huolimatta siitä, että useimmat teistä ovat mukavia ihmisiä ja ystäviäni." Hän arvostaa vain itseään. Vihreät/Ryhmä/Jumala olen Minä on tuttu kuvio diktaattorinpoikasten palopuheista kautta aikojen.

Paloheimo on todettu fasistiksi niin monasti ennen, että huomauttaa siitä itsekin. Ennenkuin olin ko. kohtaan ehtinyt, oli minunkin mieleeni tullut nimenomaan juuri se: fasisti kirkasotsa luonnon/rodun/ihmisen puhdistaja. Hän itse tietysti huitaisee nämä nimittelyt syrjään "yksinkertaisina jippoina". Aivankuin hän olisi tiennyt minunkin lukevan joskus hänen tekstiään: "Sinäkin olet varmaan tuon (Paloheimon oman aatemaailman vastaisen) aatemaailman tahdoton uhri, sinä lääkäri ja psykiatri, ja olet jo tässä kohdassa kirjettäni poistanut varmistimet pyssyistäsi".

"Ja edetään kerrankin kiihkottomasti ja johdonmukaisesti". - Paloheimon raivoa ja ivaa väreilevä teksti on kuitenkin kaikkea muuta. Hän on sairastunut johdonmukaisuuteen. Hänen tekstinsä etenee asfalttijyrän lailla, hän jyränsä ohjaimissa tietävin, virheettömin, oikeassaolevin, järkevin, kiihkottomin, erinomaisin. Hän luulee puhuvansa silkkaa totuutta, "välit selviksi joka suuntaan" sivuuttaen maailmankuvaansa sopimattomat totuudet valheina. Johdonmukaisuus ja todistelu on hyödyllinen muun muassa luonnontieteissä, mikäli todistelija tuntee menetelmänsä rajoitukset. Hän ei tunne.

Paloheimon keinoja ovat kaikenkattava kierrätys tuotantoon, voimakkaasti ohjattu markkinatalous kehitysmaissakin, kehitysapu sitominen väestönkasvuun, joka puolestaan rajoitetaan seitsemään miljardiin ihmiseen. Taloudellisia pakotteita oman olemassaolon edellytyksensä syöneille maille, joista ei myöskään päästetä maahanmuuttajia muualle sosiaalihoidokeiksi. Sosiaalipummit kuriin. Suurin osa Brasilian sademetsistä ja miljoonia neliökilometrejä muuallakin maailmassa pakkolunastetaan. Niin ankara vero luonnon tuhoamiselle että se varmasti loppuu. Ei vain taloussaartoa vaan ekologisia saartoja. Kaikille, myös naisille, asevelvollisuuden sijaan ekologista pakkopalvelua hommissa, joihin ei muuten työvoimaa saada. "Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". Pakkoa, pakkoa oikeassaolemisen oikeutuksella ja maailmanlopun pelottelulla.

Paloheimolla ei ole vielä riittävää valtaa ihanteittensa toteuttamiseen, jolloin saataisiin tuta hänen keinoistaan, ei vain ihanteistaan. Kauniita ja arvokkaita ihanteita pystyy keksimään kuka tahansa, eikä Paloheimon ihanteissa ole vikaa, mutta keinoissa sitä enemmän. Hän ei tajua, että ihmistä ei voi sopeuttaa ihanteeseen. Hän halveksii kommunismia näkemättä sortumistaan samaan: oikeassaolemisen sokeuden valtuuttamaan primitiiviseen uskoon ihmisen muutettavuudesta todisteluin ja pakkokeinoin. Hänen oma tekstinsä antaa hänen keinoistaan ennakkovaroituksen, jonka kauaskantoisempaa merkitystä on syytä punnita tarkasti ja miettiä mitä hyvän jälkeen tulee: "En katso Linkolan keinoja aiheellisiksi enkä oikeutetuiksi .... vielä .... mutta ellei hyvä auta, otetaan asiat uuteen käsittelyyn."

En arvioi luonnonsuojelua vaan luonnonsuojelijaa, välineenä hänen itse kirjoittamansa sairauskertomus. On tärkeämpää arvioida suojelijaa, sillä hänen keinoistaan, ei ihanteistaan, riippuvat tulokset. Se Linkola on kuule ihan oikeessa, mutta ikävä kyllä sen lääkkeitä ei voi käyttää toteavat Paloheimon halveksimat ihmiset, minä muiden joukossa. Vaikka Paloheimon vaatimista muutoksista monet ovat arvokkaita, ovat hänen muutoskeinonsa vaaralliset, Linkolan keinojen luokkaa. Mitä suuremman toteutusvallan ne saavat, sitä pahempaan ihmisen sortoon ne johtavat.

kts myös: Esko Jalkanen: Luonnon salaiset voimat