Esko Jalkanen: Luonnon salaiset voimat. Weilin+Göös 1986.

Huh hellettä sanoi jänis pakkasella. Ainahan niitä riittää jotka ovat todellisuuden luonteesta niin toista mieltä niin toista mieltä jotta. Ne joita on enemmän, äänestävät vähemmistön kumoon, kuten Ronald Laingin esimerkin ihmiselle: "Minä sanoin että he olivat hulluja ja he sanoivat että minä olin hullu. Ja piru vieköön, he äänestivät minut nurin!"

Mutta rajan yli nainteja tapahtuu. VähemmistöJalkanen on päässyt enemmistökustantamon kovien kansien väliin. Huutavan äänenä korvesta (suurena rakkautenaan metsäluonto) hän herättelee meitä luonnon saastumista ja muuta tuhoamista vastaan vähemmistökeinoilla eli teosofisella maailmankatsomuksella. Onko Suomessa tosiaan niin paljon Henkistä Johtajaa tarvitsevia luonnonsuojelijoita että kustannus kannattaa?

Teosofiavariaationsa mies osaa. Rakkauden tason D korkeuksista jakaa Suuri Mestari Kristus voimaansa aina eetteritasolle A asti. Kaikki tasot jakaantuvat - tietenkin - seitsemään alatasoon. D-tason alimmalta tasolta hoidellaan koivupuita, ja sieltä lähtee ohjaava voima myös tunnetason B tajuntakeskusten ryhmäsieluille, jotka toimivat eri eläinlajien järkenä ja sieltä käsin ohjaillaan myös säätä, havupuualueilla vanhojen mäntyjen kautta. Erään Inarin saaren vanhassa hongassa asuu muuten hyvin korkea deeva, joka oleskelee välillä Uudessa Seelannissa. Tonttuja ja peikkoja riittää vähän joka paikkaan, mutta Keiteleessä ja Konnevedessä asuu Ahti, Päijänteessä taas Hiisi. Piippolan pisteen luonnonvärähtelyarvo on 10 joka vielä menettelee, mutta alle neljän arvo Piippolan asteikolla merkitsee mm. ettei ihminen enää pysty käyttämään hyväkseen hivenaineita, ja se on myös AIDSiin sairastumisen kriittinen raja. Savusaunojen keskimääräinen värähtelyluku on 33, tavallisten saunojen vain 15, terveellisiä siis kaikki kuitenkin. Kuppasaunassa esiintyvä voimakas bioenergiakenttä vetää kuppasarven alle ne verisolut, joilla on mukanaan haitallisia hiukkasia.

Yhtä tyylikkään varmasti seilaa Jalkanen läpi Karman lain, homeopatian, kundalinit ja tsakrat, lannoitteet, ihmeparannukset, luonnonhenget, kehtokuolemat, vielä viisi päivää sitten tapetun kärpäsen ikkunassa pörräävän eetteriruumiin, luettelee valtaisan joukon intuitiollaan saamia numeroita, jotka hupsuja hämäävät. Ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ei Jalkanen puheiden tasolle ole tyytynyt. Esipuheen mukaan hän on viljellyt kolmekymmentä vuotta kauppapuutarhaansa ja kehittänyt korvasienten viljelytekniikkaa, mutta kastaa nyt myös oppilaita buddhisen kanavan aukaisutekniikkaan ja varvun käyttöön, jossa viimeksimainitussa tulos onkin ollut 80-prosenttinen, ja mikäpä on onnistuessa, koska hänen mukaansa vain suomalaisilla ja eestiläisillä on eetterisen olemuspuolen alkuperäisen herkkyyden arvo 10, kaikkialla muualla Euroopassa huomattavasti pienempi. Siinäpä Suomi-palsamia meille metsämongoleille. Pääsevät vielä heimoveljetkin lahden takaa kyytiin.

Kaikki nämä tietonsa hän kertoo saavansa suoraan intuition kautta, ja ne tutkimukset ja seikat, jotka ovat hiukan yleisemminkin tiedossa, kuten Kirliankuvauksen, mesmerismin, Satya Sai Baban käteen kasvavat sämpylän kokoiset kivet, selittää hän erehtymättömän itsevarmasti aina mystisen mallin mukaan. Mystiikkaan taipuvalle luonnon ystävälle on hänen kirjansa kultakaivos, ja mitenpä hänen tietojaan kiistämäänkään, niin tavallisen tutkimuksen ulottumattomissa ne ovat.

Jalkasen oppi-isänä on itse Tapio Kaitaharju, yksi suomalaisen henkimaailman kiistämättömistä guruista, johon olen yrittänyt aina suhtautua positiivisesti, vaan yhä varovaisemmaksi olen hänen maailmanpelastussuunnitelmiensa suhteen vuosien mittaan tullut (Vallankin: Kaitaharju: Edessämme ratkaisujen ajat. Kirjayhtymä 1986).

Maailma on kyllä vähintään yhtä ihmeellinen paikka kuin mitä Jalkanen antaa ymmärtää; paljon valtavampi kuin mitä tavallinen materialistijulli luulee, mutta minua kauhistuttaa Jalkasen opillisen oikeassaolemisen tiukkuus hänen touhuillessaan henkisten tasojen ja värähtelyjensä kanssa. Kyllä nuo kaikki tasot voivat hyvinkin olla olemassa, ja hän saattaa hyvinkin aidosti puhua omista kokemuksistaan, mutta ikävä kyllä hänen järkensä on valettu oppisidonnaisuuden painavaan sementtiin. Hän ei pysty irtautumaan joukkoselitysmalleista, ei löytämään omaa kieltään, ei edes mainitsemaan näiden kokemusten subjektiivisesta suhteellisuudesta ja kielen varjomaisuudesta näiden asioiden edessä, vaan on auttamattomasti teosofistyyppisen maailmannäkemyksen uskossa.

Uskossa oleminen ei suinkaan tee kykenemättömäksi toimintaan. Kaikkihan me tunnemme pesunkestäviä kommunisteja, ateisteja, teosofeja, kristittyjä, milloin mistäkin asiasta lopullisella varmuudella tietäviä, joista jotkut ovat ystäviämme ja hymyilevät aivan yhtä viehättävästi, keskustelevat aivan yhtä lennokkaasti kuin kuka tahansa meistä, kastavat lapsensa kuten muutkin ihmiset eivätkä ota yhtään useampia pikkuleipiä kahvipöydästä kuin me muutkaan. Mutta on muistettava myös Iranin ja niin monen muun maan esimerkit mitä uskossa oleminen voi myös saada aikaan. Jalkasen kaltaisten joukosta nousevat silloin tällöin historian nostamina valtaan milloin minkäkinlaiset mullahit ja älykkäät miehet, jotka tietävät pilkulleen miten asiat ovat.

Jokaisen toisiaan vastustavien oppien gurut ovat aivan yhtä itsevarman rauhallisia, koska he ovat oppineet hallitsemaan kokemusten vastaanottosuotimensa niin hyvin, että sihtiin sopimaton jauhautuu kappaleiksi ennenkuin asianomainen sitä edes itse ehtii tajuta.

Niin hyvä ja arvokas asia kuin luonnon puolustaminen sinänsä onkin, antaa lopullisen vastenmielisyyden silauksen varvunkäytön opettaja professori Erkki Lähteen, kuka lieneekään, esipuheen "hätähuuto"-termi, joka yhdeksässä tapauksessa kymmenestä jo yksinään paljastaa uskon yleislääkekauppurin siinä huutelevan, ja joka tässä esiintyy tunkkaisimmassa ja myös kaikenkarvaisten psykologismien yhteydessä esiintyvässä tyyppiyhteydessään: maailmanlopun pelotteluun ja "meidänkantapelastaamaailmanjosvainuskoommekääntyisitte"-sinisilmäliturgiaan leivottuna.

Hatunnosto Weilin+Göösille kaikkien kukkien kukkimisesta.

kts myös Eero Paloheimo: Välit selviksi - ja joka suuntaan