Mies 2000-projekti on terveyskasvatusprojekti, jolla pyritään tukemaan miehen selviytymistä ja terveempää elämäntyyliä. Sen takana ovat Allergialiitto, Epilepsialiitto, Keuhkovammaliitto, Samfundet Folkhälsan, Suomen raittiusjärjestöjen Liitto, Suomen Sydäntautiliitto, Suomen Syöpäyhdistys, Terveyskasvatuksen keskus ja Työterveyslaitos.

H.V. eli Hyvä Veli on kirjailija Seppo Helmisen käsialaa, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan apurahaa saanut Mies 2000:n ja Väestöliiton yhteinen ohjelmajulkaisu, mutta ne huomauttavat varmuuden vuoksi, ettei Helmisen tuote edusta sen enempää Väestöliiton kuin Mies 2000-ohjelmankaan miespoliittista kannanottoa. Kun en heidän todellista miespolitiikkaansa tiedä, voin vain häijysti hihitellä omille mielikuvilleni siitä, vallankin kun aina sympatiseeraamani Martti Lindqvist, mm. Kirkkojen Maailmanneuvoston NAISjaoston jäsenenäkin toimimaan ehtinyt mies, on pitänyt Mies 2000-projektia mieheen kohdistuvan yleisen mustamaalauksen hienostuneempana jatkeena (Lindqvist: Miehen mittainen mies. Otava 1986).

Helmisen on laatinut tekstinsä kirjemuotoon. Hän kirjoittaa miehen tyyppirooliin takertuneelle veljelleen, jonka vastauskirjeiden kommenttien tukemana hän jatkaa kirjeitään.

Luettuani julkaisun kahteen kertaan lävitse minulle vasta valkeni, mitä sen tunnelma aavistuksenomaisesti muistutti. Olin tavannut sen kaltaisen naisellisen pehmeyden ja miehisen kovuuden välisen tasapainoilun enimmäkseen homo- tai biseksuaalisissa miehissä. Klassisten mies/naisidentiteettien kauttahan ei mitään uutta ihmistä löydetä. Homo- ja bikseksuaalinen ajattelu näkee kyllä terävästi heteroseksuaalisuuden sokeisiin puoliin, mutta on itse yleensä juuttunut omiin "kolmannen sukupuolen" kuvitelmiinsa. Miehen kulisseihin sotkeutuneet kokevat tällaisen tekstin kuten tietysti homo- ja biseksuaalisuudenkin uhkana.

Onko siis kyseessä naisten talutusnuorassa nöyristelevä pehmis vai vihdoinkin yksi roolipaineistaan vapautunut, joka ei ole myynyt sieluaan kummankaan osapuolen tyyppitotuuksille, vaan on vapaa ilmentämään kummankin puolen kaikkia vivahteita? Kannattaisin eniten viimeistä vaihtoehtoa, vaikka mistään täydellisestä vapaudesta en voikaan puhua. Helmisen teksti on hiukkasen koulumestarimaista ja siinä on aavistus ystävällistä alentuvaisuutta vähemmän tajuavaa veljeä kohtaan. Hän tahtoo sisällyttää mieskuvaansa "teräksistä hellyyttä". Hellyyttä siinä on, mutta ei paljoakaan teräksisyyttä.

Kyllä tämä tekstipisara sukupuolikeskustelun mereen heitettäväksi sopii. Onhan toivottomienkin projektien jotain tuotettava, vaikka pisara hajoaakin sumuksi tuulimyllyt vasta taivaanrannassa. Mutta pisaroistahan se sade sitten myöhemmin syntyy, jos uudet tuulet eivät niitä taas hajoita.