Anja Porio: Missä olet mies. Kirjapaja 1993

Sukupolven matka neljällä rivillä. - Teologi, seurakuntapappi Anja Porio ymmärtää miehen onnettomuutta aina kolmanteen ja neljänteen polveen: Poissaoleva isä / opettaa poikaansa / olemaan poissa / poikansa luota! Hän koskettaa ja liikuttaa mies- ja naiskuvillaan, hyveineen ja paheineen, seuraa kummankin sotkeutumista oman elämänsä lankoihin, tanssittajana kuka? Mieskuva joka ei epäonnistunutta / erilaista miestä tunne? Yhteiskunta joka tarvitsee vain menestyviä miehiä / mutta ei anna kaikille mahdollisuutta? Kasvatus joka opettaa olemaan voimakas, / mutta kieltää kyyneleet ja uupumuksen? Uskonkäsitys joka muuttaa Isän rakkauden / vaatimuksiksi miehen elämässä?

Porio piirtää vuoroin runosäkein, vuoroin arkipuheen sirpalein sukupuolten saman peruseron yhä uudelleen, silti aina yhtä tuoreen ihastuttavasti. Jos yksi runo asettuu enemmän naisen puolelle, jo seuraava puolustaa miestä. Kun yksi sivu kuvaa miehen viinan- ja vallanhimoa, kyvyttömyyttä perheen kantajaksi, niin toinen kertoo naiseuteensa hukkuneilta pimeiksi jäävistä miehen puolista. Mies, missä on sinun vastuusi! huutaa hän yhden luikkijan perään. Opettele lukemaan / miehen tekoja, / älä sanoja! huomauttaa hän toisaalla kauniissa runossaan jurosta mutta epäitsekkäästä perusmiehestä. Hän ei synnytä ihmisen yhdenvertaisuutta keinotekoisella samanarvoistamisella, vaan kärjekkäätkin vastakohdat yhdistävällä lämpimällä huumorilla.

Luovutan puheenvuoron Poriolle itselleen murehtien sitä, etten voi kahta runoa enempää tähän liittää. Jätän hänet virittämään miesten ja naisten sydämet toista suvaitsevaan joulumieleen. Jos Sinä lukijani et näe tätä ennen joulua, ehtiihän tämä kirja ainakin rakkaimpasi syntymäpäiväksi kertomaan että kuitenkin - kaikesta huolimatta - hänestä pidät.

Tässä ovessa / kahva vain sisäpuolella /oven takana mies / herkkä ja lämmin. -- Kukaan ei avaa tyhjyyteen / seiso siis ovella / kolkuta hiljaa / huuda lujaa / odota ääneti. -- Mutta ensin lakaise vaatimukset rappusilta -- Eräänä päivänä hän raottaa ovea!

Miten helppoa syyttää miestä / et syönyt mitä piti / et itkenyt kun surit / et levännyt kun väsyit / Muutenkin elämäntaitosi / vähän sitä sun tätä / sukupolven jäljessä naisista / erämaan erakko vasta. -- Mutta kuka kiittää miehet / jotka rakensivat raunioista maan / sodan uuvuttamina ja nälissään / raivasivat pellot / tekivät kauppaa / raatoivat tehtaissa / eväinä ohuet leivät / rakensivat talon ja kalamajan / yösydämen ehtivät elää perheelleen / eivät itseään miettineet silloin -- Milloin se kaikki muuttui tuomioksi / maalle / perheelle / itselle

Markku Siivola