Eugene Raudsepp: Luovuus. Suom. K.I. Partanen. Otava 1984

Persoonallisuuden kehitysoppaiden tunnusmerkkejä:

Ole itsenäinen! Ole luova! Ole vapaa! - Tee kuten sanon, usko mitä väitän, opi mitä opetan!

Persoonallisuuden kehitysoppaiden loputtoman virran suurella, ehkä suurimmalla haaralla on tiettyjä tunnusmerkkejä. Esitämme seuraavassa ohjeet olennaisimpien tunnusmerkkien löytämiseksi.

Kun uhkaat retkahtaa seuraavaan mindbuilding - profeettaan, luota ohjeisiimme, älä häneen. Tutkaile ohjeitamme hänen kirjansa kera ja näe gurusi kutistuvan silmissä!

Käytämme seuraavassa Eugene Raudseppin Luovuutta (Otava 1984) pääesimerkkinä. Kaikkia trikkejä ei edes Raudseppin kirjasta löydy, useimmat kuitenkin.

Irtokannet ovat tärkeimmät. Ne ovat sisällön keveyden, irrallisuuden ja löyhyyden täydellisin symboli. Mitä keveämpi teos, sitä varmemmin riittävät pelkät irtokannet kertomaan teoksesta kaiken. Näin mm. Raudseppin tapauksessa.

Kauniin ja sopivan matalatasoisen useimmiten tavalla tai toisella seksuaalisuuteen tai aggressiiviseen sisältöön vihjaava kuva on vasta alkua. Raudseppin kirjalle ei pisteitä. Kuva on aivan siisti. Entä irtolehden etukannen teksti? Useimmiten ei kovin hälyttävää. Keith W. Sehnertin Hyvän pahan Stressin (Kirjapaja 1982) etukannen jakomielisiä stressiä aiheuttavia huutomerkkiälyttömyyksiä (Tunnista stressin oireet ajoissa! Laske stressipistemääräsi! Älä jää voivottelemaan! TEE JOTAKIN!) ylittänyttä ei kuitenkaan liene.

Käännä takakansi esiin. Se on hillittömyyksien ja valehtelujen kaikkein luvatuinta maata. Käänteentekevä! Tästä puhutaan vain kuiskaillen! Kohuttu! Tarkoitettu myös kaikille asiasta kiinnostuneille, jokaiselle, jolla on halua kehittää itseään! Tällaista ei ole ennen kirjoitettu! Rohkeinta, suorasukaisinta, välttämättömintä tekstiä surkeata persoonaasi kasvattamaan!

Kirjoittajalla itsellään saattaa vielä hävynriekaleita jossain roikkuakin, vaan ei kustantajalla, jonka lapset huutavat leipää, kun kirjapainotyöntekijät pirulaiset eivät anna mikroprosessoreiden rationalisoida koko firmaa, vaan haluavat vain tehdä samaa nyhräämistään kuin ennenkin. Leipä ei häpyä kysy, siispä kirjoittajaa, hänen nerouttaan, luovuuttaan, älykkyyttään ylistävät adjektiivit takasivulla virratkoot.

Nyt taas tuomitsin liian ankarasti. Juuri taka- eikä etusivun käyttö todistaa sentään tietystä kainouden asteesta. Kustantajamme Otava ottaa Raudsepin muutenkin rauhallisesti. Se ei lupaa kirjasta mitään muuta kuin että se on innostava kirja, jonka avulla voit testata ja laajentaa luovuuttasi, että opit murtamaan esteesi luovan ajattelusi tieltä, että kirjan esittämän luovuusosamääräkäsitteen on arveltu (toimittajat kahvilla arvelivat?) nousevan yhtä tärkeäksi kuin älykkyysosamäärän. Näin käänteentekevän testin ei silti takakannessa kehuttu tekevän käännettä, ei edes takakannen käänteessä - josta lisää alla.

Vielä ei irtokansien rikkaus ole ehtynyt. Sisääntaitetut käänteet ovat vielä jäljellä. Niiden sanoma on kahta päätyyppiä. Joko kirjoittajan kehumista jatketaan, tai samanhenkisiä muita kirjoja mainostetaan. Raudseppin tapauksessa on kummatkin yhdistetty. Etuliuska kehuu hänen opettaneen huippuyhtiöissä kuten IBM:ssä ja ITT:ssä. Kuudelletoista kielellekin on kirja jo käännetty.

Nyt tiedämme Raudseppista jo paljon: em. firmoista tiedämme, että hänen luovuuskäsityksensä on amerikkalainen vapaus / tehokkuus / aktiivisuus / itsenäisyys-nykywestern, Clint alias liituraita-Eastwoodien armottoman tehokasta tarinaa.

Millaiset teokset käännetään kuudelletoista kielelle? Joskus korkeatasoiset, useammin kuitenkin Lännen noidan myrkkyvärttinät; kulttuurinsa kollektiivisessa unessa saarnaajien kehtolaulut rahvaan miljoonille teeveen edessä kaljapullo kourassa löhöäville Ruususille. Raudsepp onkin kuin luotu amerikkalaisen "...for the millions" kirjasarjan tyyppiedustajaksi, vaikka syntyjään virolainen onkin. Irtokansista edelleen: 38 vuotta on hän jo asunut Yhdysvalloissa. En ihmettele sitä.

Takaliuska ylistää Wayne W. Dyeriä (Hyväksy itsesi - uskalla elää, Elää omilla ehdoilla, Uskalla rikkoa rajasi, Otava 1979, 1981). Valinta on täysin oikea. Raudsepp on Dyerin kaltainen järjen epäjumalalle uhraaja, voittajia ihannoiva pikkuihanteensa putkesta kurkistelija.

Kirjan sisäinen henki on jo täysin paljastunut. Ken ei ole varma suggestioalttiudestaan, älköön varsinaiseen kirjaan enää koskeko. Irtokansihavainnon tarkka kokonaishahmo saattaa hukkua sanatulvaan.

Joskus ei tarvita edes irtokansia, vaan yksi ainoa sana kertoo sangen tarkasti kirjan sisällön. Kustantajan nimi. Esim. Kirjapaja. Joskus tarvitaan kaksi: Ristin voitto. Joskus peräti kolme: Kuva ja Sana.

Tekstin perusidea noudattaa toisinaan niin pirullisen sairaasti kulttuuriskitsofreniaa, että sitä ei ensi silmäyksellä näe. Raudseppin teos kirkuu sen jo takakannessaan: luovuusosamäärä! Sisältö vahvistaa tämän paradoksin todeksi. Se todella sisältää pisteytettäväksi tarkoitettuja väiteluetteloita, luovuuden kurtistajia. Vastaat vain kahteensataankuuteen väitteeseen, ja loppupistemäärästä näet sitten luovuutesi, jolla Raudsepp tarkoittaa sinänsä aivan hyviä jeejee-ominaisuuksia: suoraa, varmaa, myönteistä ja osallistuvaa elämänasennetta. "Luovuuden opettaminen on itse elämän opettamista", jatkaa Raudsepp todeten sen olevan myös hänen kirjansa tarkoitus. Näin hirttää Rautaseppä, oman onnensa takoja, elämän loputtomat variaatiot omien suuruusluulojensa kuivuneeseen oksaan.

Päähänpistonsa tyypistä riippuen rupeaa ihminen voimistelemaan mitä merkillisimmin tavoin ruumiinsa ja persoonansa kanssa. Joogisti tuntee edistyneensä henkisen kehityksen tiellä kun saa vetäistyä viisi litraa vettä peräsuoleen, Eckankar-liike taas on saanut päähänsä, että elämän onni riippuu ruumista irtautumisesta ja Transsendenttinen Meditaatio levitaatiomainostuksessaan näkee parhaana ottaa koko ruhon mukaan ilmaan leijumaan.

Eihän näitä kummallisuuksia tavallinen ihminen (ekspertismin uhrilammas) osaa, ja hiukan ihmetteleekin, mihin niitä tarvitaan. Kaikkien näiden kirjojen, kuten Raudseppinkin, esipuheesta löytyy sama lohduttava, luottamusta herättävä ja rohkaiseva kaava: 1) vaikka toivottua ominaisuutta ei kovin monilla ole, niin "on todettu" tai "tieteelliset tutkimukset osoittavat" että 2) itse asiassa kaikilla ihmisillä on tämä kyky, vaikkakin tietysti piilevänä, ja että 3) juuri ja vain tekijän esittämillä tempuilla sen saavat kaikki ne, jotka todella paneutuvat asiaan.

Jos temput eivät tehoa, ei hätää, noudatat vain entistä tarkemmin kirjoittajan temppuja. Mitä tarkemmin niitä orjailet, sitä luovemmaksi ja vapaammaksi muutut! Jos et muutu, on vika luonnollisesti sinussa. Olet ollut liian itsenäinen ja vapaa.

Tieteessä on sesamin siemen. Sillä aukeavat ihmisen salat ja kukkaronnyörit. Yhteiskunnan ihanteiden sateenkaarta takaa-ajava kuvittelee sitä suorimmaksi tieksi taivaaseen. Tiede tien tietää. Lukijalle sitä annettakoon. Tehdään persoonallisuustesti. Mitä mekaanisempi, mitä tietokonetyylisempi, sitä tehokkaammin hupsut hullaantuvat, varsinkin jos rotilla suoritetut kokeet viittaavat samaan.

Raudseppin pseudotieteellisiin testipyydyksiin on tiedeuskovaisia uinut kuudessatoista maassa. Vain peruuttamattomasti sokeutuneet ja lapset eivät herää viimeistään siinä vaiheessa, kun Raudseppin oikein/väärin - vastausta vaativat mustavalkoiset kysymyssarjat alkavat. Vain oikein taikka väärin! Ja luovuudesta on puhe!

Huutotauti tarttuu jo minuunkin! Näytän viljelevän paljon huutomerkkejä. Tämänkaltaisissa kirjoissa ne ovat metelöintimerkkejä: katso! Ihastu! Enkö ole fantastinen! Tee, näe, koe, muista, määritä, esitä, vältä, hyväksy, opi, varo, lyö, pure, potki!

Neuvo-, käsky-, kielto- ja kehotusgrafiikka on aivan oma lajinsa. Tavallisimpia sen edustajia ovat tähdet, pallot, pisteet, ympyrät, neliöt ja kolmiot. Värittömämpänä vaihtoehtona on kuiva numerointi. Mitä enemmän niitä kirjaa nopeasti lehteillessä näkyy, sitä enemmän on niitä seuraavissa iskulauseissa odotettavissa tuputusta ja tyrkytystä, sitä kuolettavamman opettajamaisesti on maailmanparantaja taas kerran onnistunut ylittämään julkaisukynnyksen. Raudseppin grafiikka koostuu pikku pallosista, vaihteluna pitkät numerojonot.

Suurisuinen tarvitsee vielä suuta suurempaa: Mitä surkeampi temppuilija on kynän varteen päässyt, sitä varmemmin hän erityisesti kappaleiden alkuun ripottelee oman tekstinsä heikkoutta tukemaan yhden lauseen mittaisia täydellisesti yhteydestään irrotettuja kuuluisuuksien ja sukulaistensa lausahduksia. Raudsepp siteeraa mm. Laotsea kuin härkä porttia. Samaan tähtäävät hänen lausahduksensa "monista kokeista" ja "lukemattomista luovista ajattelijoista". Luovat ajattelijat ovat todella tainneet jäädä lukematta.

Voi myös turvautua kuolleisiin sieluihin. Käytimme tuolla juttumme alussa myös monikkomuotoa, vaikka yksin olemmekin tämän artikkelin laatijoita. Sanomamme painoarvo kasvaa siitä yhtä paljon kuin yksinäisen onnettoman yleisönosastoriipustelijan vakionimimerkistä "Joukko huolestuneita kansalaisia".

Otavankin virkailijoiden lapsukaisilla on nälkä. Lukijoiden tyhmyydellä heidät ruokitaan.