C.G.Jung: Yliluonnollisen psykologiaa. Logos-kirjasarja. Suom. Jukka Pajukangas. Kirjayhtymä 1986.

C.G.Jungin, Sigmund Freudin tunnetuimman oppilaan, sittemmin omia teitään kulkeneen kuuluisan psykiatrin ja tiedemiehen suomentamisprosessi vaikuttaa hapuilevalta. Milloin mikin kustantamo napsii kirjan sieltä täältä. Se kuvastaa koko yhteisömme epävarmuutta Jungin suhteen: mikä mies?, mikä valuutta? Hullu vai viisas? Freud oli sentään taattua tavaraa, opit siististi ojennuksessa ja pelastusoppi valmiina, mutta Jungin mystisismiltä haiskahtava rajoiltaan epämääräinen oppirykelmä on rationalistisloogisen aikakautemme vaikeampi niellä. Hänen koottujen teostensa yli puolestatoistasadasta erillisestä kokonaisuudesta riittää vielä monelle kustantamolle ja suomentajalle töitä ja ehkä vähän leipääkin.

Tunsipa Jungia ennestään tai ei, on ehdottomasti suositeltavinta lukea mitä kiireimmin hänen 86-vuotiaana laatimansa muistelmat, jotka WSOY julkaisi suomeksi Mirja Rutasen kääntämänä nimellä "C.G.Jung: Unia, ajatuksia, muistikuvia". Sen ja vain sen lukeminen antaa ne laajat puitteet; koko Jungin elämänhistorian, jota vasten on paljon helpompi sijoittaa nämä pistemäiset yksittäistyöt hänen elämänsä varrelta. Se on mahtava seikkailu niin psykologiassa kuin parapsykologiassa, unen ja valveen, tieteen ja taiteen, toden ja harhan yhteisessä kudelmassa. Se maistuu elämälle.

Jungin elämäntyön laajuuden vuoksi olisi kustantamojen syytä huolehtia ainakin lyhyestä esipuheesta, jossa kukin työ asetetaan edes muutamalla vetäisyllä Jungin elämän laajempiin puitteisiin. Tässä suhteessa antaa Kirjayhtymä oikein malliesimerkin, miten ei pitäisi menetellä. Kirja jää Jungia tuntemattomalle ilmaan roikkumaan. Sen, että kyseessä on Jungin väitöskirja Zur Psychologie und Pathologie sogenannter okkulter Phänomene vuodelta 1902, vastaväittäjänä itse professori Eugen Bleuler, käy ilmi vain loppusivujen huomautuksista. Kirjan otsikon vieressä oli tosin kärpäsenkakan kokoinen ykkönen, joka huomautusosaan viittasi, joten juuri sen saman verran sitten kehun Kirjayhtymää teoksen nitomisesta suurempiin ajallisiin puitteisiin.

Väitöskirjansa ilmestymisen aikaan oli Jung vasta 27 vuoden ikäinen. Hänen suhtautumisensa okkulttisiin ilmiöihin muuttui myöhemmin psykiatrisia selitysmalleja vähemmän hakevaksi (riippumatta siitä, että tässä on kyseessä väitöskirja), mutta hänen korkeatasoisuutensa on jo tuossa iässä nähtävissä: sortumatta kritiikittömään ihasteluun tai ylikriittiseen ennakkoluuloisuuteen hän monipuolisesti havainnoi ja pohtii sen aikaisin persoonallisuusteoriakäsittein epätavallisten tajunnantilojen moninaista kirjoa niin kirjallisuuden kuin omien tarkkailujensakin avulla. Hypnoottiset tilat, muistinmenetyskohtaukset, unissakävelyt, transsitilat, hysteriat, epilepsiat, sivupersoonallisuudet, automaattikirjoitus, mediaaliset istunnot ja näiden erilaiset yhdistelmät hän käy lävitse, havaitsee tarkalla analyysillään, kuinka paljon niistä on "tavanomaisesti" selitettävissä kokijan päiväpersoonallisuuspiirteiden avulla, mutta havaitsee myös piirteitä, joita hän ei voi luonnehtia patologisiksi, ei edes normaalitiloiksi, vaan näkee joidenkin ilmiöiden olevan sukua myös nerouden kanssa.

Pääosan kirjasta muodostaa Jungin analyysi hänen viisitoistavuotiaan serkkunsa Helly Preiswerkin meedioistunnoista vuosina 1899-1900. Meedion kautta ilmestyvien persoonallisuuksien puheiden kautta minulle välittyi taas sama tunne jonka olen niin useasti parapiireistä tavannut. Ei ole maailma muuttunut sitten Preiswerkin. Samat ovat hurjat jutut, toisaalta lapselliset, sekavat, ilmiselvästi huomionkipeydestä nousseet sepustelut, "sanomien" banaali ja hurskasteleva suunnaton siveellisyys ja telttakokousten umpijumalinen pystyynkuollut pyhyys, jopa suorat petkutusyritykset Preiswerkin tapaan, kun hänen aidot kykynsä alkoivat sammua. Samat ovat myöskin tunnelmat kuin Jungilla Preiswerkin yhtäaikaisesta neroudesta, mielikuvitusrikkaudesta, luovuudesta, kypsyydestä. Jung tapasi hänet vielä noin kahdeksan vuotta myöhemmin, hänen meedion ominaisuuksiensa jo lakattua, jolloin hänen persoonallisuutensa itsenäisyys ja kypsyys teki Jungiin pysyvän vaikutuksen.

Koskaan eivät ihmisen sisäiset syvemmät ja valtavammat lähteet näytä ilmaantuvat joko/tahi vaan sekä/että-muodossa: eivät juuri koskaan pelkkinä helposti syrjään huitaistavina lapsellisuuksina tai sitten ilmiselvän korkeatasoisina ilmauksina tajuntamme tuolta puolen, vaan merkillisenä sekoituksena kumpaakin sellaisia lakeja noudattaen, joita päivätajuntamme organisoituneisuuden ja loogisuuden vaatimus ei pysty teorioihinsa suitsimaan. Näiden ilmiöiden ristiriitaisuus käy niin paljon useimpien ihmisten hermoille, että he tekevät joko/tahi-ratkaisun puolesta tai vastaan, mutta Jung ei sellaiseen epärehellisyyteen itseään kohtaan koskaan pystynyt, vaikka vuosiensa varrella tuntuikin jonkun verran kosiskelevan tiedepiirejä ja esittävän itseänsä enemmän tiedemiestyyppinä kuin sisäiseltä elämältään koskaan olikaan, kuten nimenomaan hänen omaelämäkertansa erittäin selkeästi paljastaa.

Kenelle kustantaja tämän kääntämisen salli? Kirjan takasivumainonta ei yllättävää kyllä sorru paraseonneiden takapuolten julkinuoleskeluun, vaan vain kultivoituneesti toteaa, että "monella tavoin C.G.Jungin näkemykset psyyken toiminnasta kiinnostavat nykyhetkeä enemmän kuin hänen aikalaisensa Freudin rationaaliset tulkinnat", ja ko. teksti vaikuttaa muutenkin vetoavan uteliaan avoimiin vielä jotenkuten ns. tavanomaisiksi luettaviin maallikoihin. Valinta vaikuttaa oikealta. Itse suosittelisin sitä myös parailmiöiden asiallisen ja monipuolisen havainnoinnin oppikirjaksi henkihurahtaneille. Sopiva kirja paraseurojen ovimyyntiin. Jungin tutkijat tietysti tarttuvat teokseen ilman mainontaakin.