Kai Aaltonen: Tunne numerosi, tunne itsesi. WSOY 1985

Kai Aaltonen uskoo numeroihin. Hänen harhautuneisuudessaan toistuu monesta muusta uskonlajista tavattava peruskömmähdys: jos kyseinen uskonhaara sisältää riittävän monia yhdistelmämahdollisuuksia tarkastelun alaisten tekijöidensä kesken, on sangen helppo petkuttaa itseään huomioimalla vain ne yhdistelmät, jotka vahvistavat omaa uskoa.

Olen kyllä itsekin melkein alkanut uskoa numerologiaan nuoruusvuosinani kun eräs mummeli Helsingin Parapsykologisessa Tutkimusseurassa kertoi mitä numerologia yksiselitteisesti nimestäni saatujen numeroiden perusteella minusta sanoi: NERO!

Kuka lie kirjan toimittanut Saana Saarinen, joka on kirjoittanut säälittävän esipuheen tapaisen. Hän saarnaa samaa vanhaa: meidän uskonto antaa syvemmän itsetuntemuksen, jonka kautta on sitten "helpompi saavuttaa hyvinvointia, terveyttä, iloa, suvaitsevaisuutta ja menestystä elämässään". Auktoriteettikikkaa hän myös käyttää: "muualla maailmassa mm. lääkärit ovat olleet kiinnostuneita numerologiasta" ja "numerologiaa voidaan pitää yhtenä psykologian aputieteenä, jona sitä nykyisin eniten käytetäänkin". Tämäntasoiset tietämättömyyden ja herkkäuskoisuuden, kukaties hiukan tietoisenkin valehtelun yhdistelmäilmaukset eivät toimittajatasolla ole valitettavasti lainkaan harvinaisia.

Kirjoittaja itse ei jää toiseksi sen ylistyksessä, kuinka numerot ovat antaneet hänelle uuden sisällön aina maailmankaikkeutta ja Jumalaa myöten! Hän ja Saarinen saattavat hupsutella kyllä aivan hyvässä uskossa, sillä saman mekanismin olen nähnyt mitä erilaisimpien mystisismien parissa puuhaavien kanssa, jotka ovat heijastaneet oman sisäisen muuttumisensa ulkoisiin puitteisiin, jolloin he eivät näe kehityksensä yksilösidonnaisuutta, vaan luulevat jekun sisältyvät tuohon ulkopuoliseen ideologiaan, jota siten onnessaan myyskentelevät toisille tajuamatta, että muutoksen avaimet ovatkin myyjässä, ei hänen tuotteessaan.

Kirjan pääosa koostuu numeroiden liittämisestä kaikkeen mahdolliseen maanpäälliseen ja päättömään sekä toinen toistaan kekseliäämmistä järjestelmistä, joiden avulla sanoista saadaan milloin mitäkin lukuja, joilla voi olla milloin mitäkin ominaisuuksia. Syntymäajan numerot kuulemma kertovat ihmisen oppiläksyn, vokaalien numerot hänen motiivinsa ja pyrkimyksensä, konsonanteista näkee hänen omakuvansa ja muille antamansa kuvan. Nimen kaikkien kirjainten vastaavien numeroiden summa ilmaisee kokonaispersoonallisuuden. Lopuksi käy kirjoittaja analysoimaan ensin tunnettuja henkilöitä (filosofioiden itsetehostuksen mielikikka), sitten kansoja ja niiden kohtaloita. Esimerkiksi Suomi:

Itsenäisyyspäivä 6.12.1917 = 27; 2+7 = 9.

Tästä näkee, että Suomen tulee oppia elämään epäitsekkäästi, toimia humaanien arvojen puolesta ja antaa itsestään vähempiosaisten kansojen hyväksi, sekä sen tulee toimia esimerkkinä ja tiennäyttäjänä sekä kansojen keulakuvana jne jne. Tällaista ympäripyöreän tyhjää höpöttämistä on koko kirja läpeensä.

Kun parhaalla tahdollani pinnistän jotain positiivista sanottavaa tästä kirjasta, voisin arvella, että jotkut lukijat todella alkavat miettivät, miksi joillain luvuilla todella on kovinkin vahvaa jopa kansojen ja aikakausien rajat ylittävää samankaltaista symboliikkaa. Numerot kolme ja seitsemän ovat varmaan tavallisimpia näistä. Näin voivat numerot omalta pieneltä osaltaan saada lukijansa havaitsemaan, että kaikki on yhteydessä kaikkeen. Tämä prosessi voi parhaassa tapauksessa omalta pieneltä osaltaan auttaa lukijaa irrottautumaan erilaisista selitysjärjestelmistä, mutta ikävä kyllä tämän kirjan useimmat esimerkit ovat niin keinotekoisesti esiin ähistettyjä ja numerouskoa huokuvia, että kirja siten samantien tuhoaa ne ajatusidut jotka se nostattaa esiin.

Tarpeellisia numeroita on maailma täynnään, mutta tämä sekoilu ei sitä valaise. WSOY takaa tason, ja numeroita ne ovat myyntiluvutkin.