Pois

Andrew Stanway: Eroottiset unelmat. Suom Elvi Lemmetyinen. WSOY 1991

PALJAS UNEKSIJA

Kaksikymppisenä tilasin kirjan "Sex and Hypnosis", ymmärtäähän sen tuon ikäisenä, ja kirjakin keskittyi enemmän seksiin kuin hypnoosiin potilaiden taritsemien himokertomusten muodossa. Muhevat tarinat verhottiin tieteen ja terapian kaapuihin, hypnoosi liitti koko touhuun kihelmöivän vallan ja alistamisen tunteen, mutta tieteen nimissä oli turvallista harjoittaa tirkistelyä kaikista rei'istä ja uskoa olevansa kohteestaan erillinen.

Muhevia juttuja taritsee myös tohtori Stanway, "Englannin johtava seksi- ja perheterapeutti", potilaittensa seksuaalifantasioiden muodossa. Niitä ei ole peitetty häveliäästi asiantuntijafilosofoinnin sekaan, vaan ne ovat selvästi erotetut muusta tekstistä. Niiden sisältö on juuri sitä mitä Stanway sanookin niiden olevan: länsimaisen ihmisen kaikkein tyypillisimpiä seksikuvitelmia, selkokielisiä pillukullipanopaloja, kuumaa kuppia ja puukon tuppia. Sohiminen ei suuntaa kysy kun joka reikä täytetään, ja sivut ovat sakeana peffaa ja hevosta, sairaanhoitajaa ja neekeriä, sihteeriä ja mittarinlukijaa, pukukoppia ja alaikäistä. Jutut ovat täysin klassisia Jallu-lehden tarinoita, mahdottomuuteensa kaatuvia fantasioita, joissa kaikille on siunaantunut maailman suurimmat ja ihanimmat, mutta kovat kannet ja korkeatasoinen taitto sekä tohtorin arvovalta suojaavat lukijaa limanuljaskaksi leimautumiselta. Kirjaa voisi kuvitella lukevansa vaikka ruuhkabussissa, tieteellinen ilme kasvoilla tietysti.

Hampaattoman mökin muijan seksielämä, todellisuudessa varmasti usein yhtä rikasta kuin hampaallistenkin, ei tietysti tällaisiin fantasioihin mahdu, joten kirjan kuvien kaarevista pepuista ei ryppyä, luonta tai läskin grammaa löydy. Eikä fantasioissa tarvitsekaan, eikä niistä raskaaksikaan kukaan tule tai AIDSia saa, vain sielullensa vahingon, jos Matteuksen muistiin siitä, mitä Jeesus on sanonut, on uskominen. Muiden mukaanhan Jeesus nosti syntiriman vasta tekoihin, eikä naapurin rouvan tarkasteluun sillä silmällä.

Mikä ei purkaudu, se patoutuu, ja ihmiskunnan tällä kehitysasteella ovat padot, ja niiden yli loiskuva pornografia - niin hyvä kuin pahakin porno - tosiasioita, ja jos se kielletään etsii jokainen aikakausi ja kulttuuri sille kuitenkin vaihtoehtoiset purkautumistiet. Revi tikanpojat puista alas, sinne ne kuitenkin taas pyrstö suorana painaltavat. Porno, niin kieroutuneen saastainen seksuaalisuuden ilmentymä kuin se voikin olla, ei lainkaan niin usein ole niin saastainen kuin miltä moralismin avaimenreiästä näyttää. Stanway luonnehtii pornoteollisuutta puolimatkan krouviksi kuvitelmien ja niiden toteuttamisen välillä; laajan sosiaalisen tarpeen täyttäväksi. Pornokirjahan Stanwaynkin teos on neljänkymmenen naimahuiskeisen juttunsa kera, hyvässä mielessä. Kiinnostivat ne jutut minuakin, tieteellisessä mielessä vain tietysti, jos oikein valehtelemaan rupean. Niiden huumassa juttuni otsikonkin keksin. Kyläkukkomaisen karkeita länsijunttien juttuja ne silti ovat verrattuna niihin elegantin ilkikurisiin itämaisiin tarinoihin, joita Kama Sutra ja sen maallistunut versio Tuoksuva puutarha tarjoilevat.

Stanway vertaa seksuaalista kiihtymystä huumoriin nähden niiden kummankin saavan voimansa aggressiolta: kummatkin ovat vaimennettua ja sosiaalisesti siedettäväksi muuntunutta vihamielisyyttä. Vaikka seksin, aggression ja vallan veljeilyt ovatkin kaikkialla helposti nähtävissä kaduilta kaunokirjallisuuteen, niin kovin kapean siivun koko ilmiöstä tuo Stanwayn määritelmä tavoittaa. Huumorin hän latistaa määrittelyllään sen surkeimman suomalaisen ilmentymän eli savolaisvittuilun tasolle. Hän pitää paikoin psykoanalyysinkin - mikä sattuma! - polkuja risteilevää filosofiaansa kuitenkin sen verran sordiinolla, ettei teksti paljonkaan lipeä komiikaksi muuttuvan vakavananeemisen opetussaarnan puolelle, vaikka kirjan viimeisen osan fantasioiden kehittämiskeinoihin sojottava etusormi paikoin kyllä jo naurattaa. Mutta mikä ettei jollekin toiselle voisi olla herkullinen ajatus hänen neuvonsa mukaan kuvitella esimerkiksi kuuman hunajan täyttämiä kiveksiään, vaikka omat perusestoni ja lääkärinammattini johdattivat mielteeni vain palohaavojen hoito-ohjeisiin.

Markku Siivola