50-luvun terveystiedon tunneilta tutut pimpinkaavakuvat Naisen terveyskirjan ensisivuilla hämäsivät. Kyse ei ollutkaan lääkäritädin neuvoista pienelle terveyspalvelujen kuluttajattarelle, vaan teoreettisista tervehdyksistä yhteiskuntatutkijain korkeakoulullisista kammioista, jotka muuttavat kirjan lääketieteellis-biologispainotteiset alkuluvut ja kirjan nimen järjettömäksi aasinsillaksi aivan toiselle kohderyhmälle suunnattuun asiaan. Kun kirkko ei enää pure eikä politiikka pelaa, onkii kustantaja kohdettaan terveystäkyllä, jonka alta pistääkin esiin feministisosiologia.

Naisen terveys on oiva sivustatuki äskettäin ilmestyneelle Pahan tyttärille, jonka kahdestatoista kirjoittajasta neljä on päässyt tähänkin kirjaan kärttyilemään miehille; dosentti Raija Julkunen mieseliittien talouspoliittisine hegemonioineen sukupuolikäsitteen kulttuurisia tulkintoja tarkastellen, ja valt.lis. Sari Näre altruistisen individualismin syntyä tyttökulttuurissa pohtien, kummatkin Susan Faludilla ja YTM Marita Husso miesväkivallalla huidellen. LKT Marja-Liisa Honkasalo ja terveydenhuollon tohtori Päivi Åstedt-Kurki Hoitotieteen laitokselta päätyvät havaintoon naisen objektiksi joutumisesta terveydenhuollossa. Että sielläkin! - Muut kertovat naishistoriasta parinsadan viimeisen vuoden ajalta, kasvatustieteellisestä minäkuvasta ja Tilastokeskuksen, kansanterveyslaitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön naistilastoista.

Esipuhe määrittelee kirjan kohderyhmäksi myös miehet. Varmaan sellaiset Osmo Kontulan Miehen terveys - kirjassa määrittelemät miehekkyytensä kieltäneet, joiden täytyy kysyä neuvoa feministeiltä ja seurakuntanuorilta omasta puntista löytyneen kauhean käärmeen kesyttämiseksi.

Mieskirja pysyttelee sentään puolikkaalla kirjaa terveyttä muistuttavissa asioissa. Kirjailija ja psykiatri Claes Anderssonin aloitusartikkeli oman elämänsä tunnelmista on ainoa elävä. Kirjan päättävä filosofian ja yhteiskuntapolitiikan apulaisprofessori Seppo Sajaman jälkikäteen tilattu kirjoitus hyvästä elämästä, muut miesmörököllit eivät näet olleet puhuneet mitään siitä. Hyvän elämän välineitä ovat hänelle käytännön järkevyys, rationaalinen elämänsuunnitelma, itseisarvoinen toiminta. Välineitä mutta mihin, kysyy hän salaviisaasti kaivaten miehelle enemmän tunteidensa ja heikkoutensa hyväksymistä.

Siinä välissä Ilkka Taipale kertoo miten rupumiesten kolmen prosentin pohjasakkaa hoidettaisiin järkevimmin 200 miljoonalla vankilalaitokselta poisotetulla markalla, ja toimittaja Markku Rautonen kirjoittaa hauskanpäättömän ja terävän sekoilun ravintorasvasta miesnäkökulmasta! Vain Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen dosentti Osmo Kontula tohtii jutuissaan miehen rooleista ja seksuaalisuudesta todeta naisellakin olevan omat harhaisuutensa. Apulaisprofessori Santin ja dosentti Suomisen otsikosta kyllä löytyi repäisevä aloitus "Äidissäkö syy", joka sitten tarkoittikin vain poikasikiön saamaa liiallista estrogeenia. Muutoin tämä akateemisten auktoriteettien teksti soljuu rauhaisissa merkeissä siittiöitä laskeskellen, eturauhasesta, impotenssista, liikunnasta ja viinanjuonnista huolehtien, oman sukukuntansa huolia enemmän miettien kuin naista ylistäen tai alistaen. Niistä opimme mm. että alkoholijuomat ovat hyvin suosittuja maailmanlaajuisesti ja homoseksuaalisuus samasta sukupuolesta pitämistä.

Varma tikki nämä koostekirjat, kukaan ei rasitu liikaa, ja itsekunkin tuotannosta saa maistiaiset. Naisterveyskirjalle vielä nimeksi "Naiseus feministisen psykososiologian näkökulmasta", ja kohderyhmiksi yliopistofeministien hymytön siipi ja yhtä roiman tosikkomaisesti yliampuvat hoitotieteilijät. Mieskirjan nimi onkin melkein kohdallaan, ja kohderyhmäksi sopivat itseään enemmän ajattelun kuin toiminnan kautta toteuttavat rauhaisat arkipäivän miehet, joita ei kirjan harjoittama pieni paapominen haittaa.