Saul H. Rosenthal: Nautinnon aika. Suom. Pentti Lehtinen. WSOY 1988.

Seksuaalisuus on väkevin ihmissuhteiden staattisia kuvioita päivästä päivään uhkaava voimakenttä. Se on elämän muuttuvaisuuden ja pysymättömyyden armoton osoittaja, taistelutanner, jolla kamppailevat niin sitä kuin toisiaankin vastaan siveyssäädökset ja tabut, "vain me kaksi"-harha, vapaaksi seksiksi naamioituva vastuuntunnottomuus ja muut seksuaalisuutta suitsivat, lietsovat, pyhittävät ja maallistavat ideologiat.

Seksuaalisuuden tajuntatilan vastaanottamiseen tarvittava herkkyys ja voima ei ole ihmiskunnalle vielä tällä evoluution asteella kehittynyt. Jokainen kulttuuri ja yksilö joutuu latistamaan ja samaistamaan seksuaalisuuden sen toissijaisiin, sen ulkoisiin ilmenemismuotoihin; kytkemään sen käsityksissään sellaisiin aika- ja muotosidonnaisiin perifeerisiin tekijöihin kuin sukupuoleen ja fyysiseen rakenteeseen. Torjunnan huora/nunna/pukki/munkki-muunnelmia on lukemattomia.

Tätimäisyyden Skylla ja rivouden Kharybdis näyttävät olevan aivan kiinni toisissaan, sillä harva on se seksivalistajan paatti, joka niiden välistä pääsee ilman rumihia. Pintavesissä seilaavien seksologien kaarti ei siinä voi onnistuakaan, sillä siinä tarvitaan sukellusvenettä ali teesien ja antiteesien. Onnistunut sukeltaja oli Dagmar Almqvist O'Connor (Nautitaan toisistamme. Weilin+Göös 1987). Muita en muista nähneenikään.

On kolmaskin tapa epäonnistua seksivalistuksessa: ei lähdetä seilailemaan ollenkaan vaan jäädään tieteellisyyden turvalliselle rannalle, puristetaan mehut pimpeistä ja pippeleistä tieteen yläkielen käsitelingossa ja näytetään yleisölle siististi kuivattuina ja litistettyinä tutkimusobjekteina joko anatomisfysiologisessa tai sosiologisessa herbaariossa.

Männäviikolla kuuntelin radiosta pöyristyttävää valistajaa, joka teennäisesti makeillen "ymmärsi" homoseksuaaleja niin hyvin niin hyvin että, vaikka oli ilmeistä että hän oli raapinut tietonsa teorioista, ei omasta ymmärryksestään, niin selkeän erottelevasti hän puhui niistä, siitä kummallisesta ryhmästä tuolla jossain normaalien ihmisten horisontin takana.

"Levitä partnerisi pienet häpyhuulet sormillasi ja anna kielesi liukua pehmeästi niitä pitkin. Siirry sitten ylemmäs pitkin häpyhuulia ja ala nuolla ja kieputtaa häpykieltä."

- Nuo olivat ihka ensimmäiset tohtori Saul Rosenthalin, psykiatrin, San Antonionin seksiklinikan johtajan kirjasta silmiini sattuneet sanat. Sus siunakkoon! Voiko Galileasta tulla mitään hyvää? - Muutamaa riviä alempana: "Käske hänen ajatella.... " (suomentajan tekosia lienee tuo käskymuoto, mutta ei "kehota" juuri sen parempi ole). Tarvitaanko useinkaan paria riviä ja yhtä minuuttia enempää kirjan tason toteamiseksi? Kirjan ydin näkyy jo noissa lauseissa. Länsimainen teknissävytteinen seksuaaliakrobatia, toisen ihmisen ajatusmaailman valtauskehotus, pystyynkuolleen "partneri"-sanan käyttö, kaikki ne kertovat taas yhdestä länsimaisen tekniikkauskon sokaisemasta seksi-insinööristä, jonka teosta on aktin aikana vilkuiltava jotta muistaisi mitä seuraavaksi pitää lege artis nuoleskella.

Kirjan paras anti onkin juuri sen insinööriosa. Hän on kirjoittanut teoksensa yli nelikymppisille, ja niinpä hän lääkärinä selvittelee tavallista enemmän, miten eturauhasvaivat, nivelkulumat, sydänvika, kohdunpoisto, ja erilaiset lääkkeet kuten hormonit ja psyykenlääkkeet vaikuttavat seksielämään, ja miten niiden haittavaikutuksia voitaisiin lieventää, mm. niinkin radikaalilla keinolla kuin penisproteesilla.

Asennekasvatusosa jää tyypilliseksi ystävällisen rohkaisevaksi vaan hengettömäksi "tee, toimi, yritä"-tyyliseksi kehottelukasvatukseksi, isälliseksi selkääntaputteluksi, jotta saahan sitä temput tehdä niin edestä kuin takaa vaikka istuu taikka makaa, eikä orgasmia tarvitse saada ja masturbaatiokin on ihan okei, seitsenkymppisillekin. Ja tarvitsevathan kansalaiset, suuressa maailmassa säikähtäneet pikku tikanpojat, tällaisia takatuuppareita puuhun kammetessaan, ehkäpä joku vanhemmankin polven yksilö, joka käsittämättömällä tavalla on onnistunut välttymään aikakautemme "seksiä siinä kuin reikäleipää" valistajien hyökyaallolta.

Takakannen mukaan on kirja uraauurtava, ja onhan se, uraauurtava ja uraapuurtava - fyysisellä tasolla.