TIKANPOIKIEN PUUHUNNOUSUOPPEJA
Kasvotonta kommersialismia
Seksistä jää paha jälkimaku tai sen makuun ei pääse lainkaan. Sellaisten
kohtaloiden omaaville tuhannet seksikirjat kirjoitetaan ja on kirjoitettu.
Ne kirjat tapaavat olla yhtä surkeita kuin lukijansakin, vain äärimmäisen
harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Seksioppaat yrittelevät edetä tavallisimmin
kahden hämäyksen varjossa: joko tieteellisen anemian tai hurtinhärskin
maanisuuden, joista ensimainitut antavat uskoa naisen lantionpohjan elinten
latinanakielisten nimitysten tuntemisen antavan ammattilaista otetta "seksuaaliseen
kanssakäymiseen partnerin kanssa", viimeksimainitusta taas vain intuitiovammainen
voisi erehtyä luulemaan sitä aidoksi ja luonnolliseksi seksuaaliseksi vapaudeksi.
"Opi rakastelemaan paremmin" paljastaa jo nimessään sukuelimiin
sojottavan kuivankäpräkkään etusormen. Kirja matkii Valittujen Palojen
amerikkalaispinnallista pikatieteellisyyttä; komeiden kuvien väliin siroteltujen
lyhyiden tekstipätkien ja tietoiskuboksien pikapaloihin leikeltyjä nopeasti
sulavia minitokaisuja kasvottomilta, varjottomilta ja nimettömiltä opettajahahmoilta.
Teksti on kiteytymä "Sex for the millions" pikaprofessorien turvatokaisuista,
länsimaisen seksikäsityksen yleisimmistä "pitäisi olla"-toiveista,
ärtymystä herättämättömistä semivapauden tuntua levittävistä täysin huumorivapaista
muoviteksteistä.
Kierrä, purista, taputa, sivele, vatkaa, venytä, niin on tämäkin kirja
täynnä noita samoja läpinaurettavia naistenlehtivoimisteluohjeiden seksuaalimuunnoksia.
Meidän sukupolvemme sellaisia vielä jaksoi läähäkirjallisuudenpuutteessaan
lukeakin, mutta kuka ihme nykyään kun tissinkäsittelyn audiovisuaalista
opetusta tunkee tuutin täydeltä joka toiselta kanavalta parhaaseen penikka-aikaankin
harva se ilta, ja seksilehtiin ylettyy sekatavarakaupassa jo kuusivuotiaskin?
Saatko tehdä seksivideoita? Kirja sanoo Tottakai! Saako oikein vaikka
runkatakin? Tottakai? Ja takaapäinkin - vaikka peräaukkoon? Tottakai! Vaikka
kiveksistä kiinni? Itsestään selvää! Ja jos leikit menevät liian rajuiksi
älkää kääntykö kirjoittajien puoleen vaan "hakekaa apua ammatti-ihmiseltä".
Ja pahapa olisi kirjoittajien puoleen kääntyäkään, koska heitä ei missään
mainita! Tässäkin suhteessa tämä kirja on säälittävä monikansallinen kommersialismin
korea keinokukka, lähiökauppojen kymmenen markan lääkärisarjojen rahakkaampi
muunnelma; tyhjä, hajuton, mauton alusta loppuun.
Kyynistä maniaa
Gael Greene valitsi herkkuseksikirjassaan toisen tien: hurtinhärskin
maanisuuden, mutta katsokaa ja hämmästykää: veikin pinnat aika hyvin kotiin
vetäisemällä niin rajusti tyylin yli että koko juttu muuttui humoristiseksi.
Tyyliin onnistumiseksi tarvitaan seksuaalimanioita tasapainottamaan täysin
johdonmukainen kylmänrauhallisen luja, suorastaan kyynisväritteinen ote,
muuten tulos on vain säälittävä. Itsekritiikin ja omalle itselleen nauramisen
on oltava näkyvillä edes jossain. Greene pystyy tähän tehdessään silmän
värähtämättä naisesta täydellisen seksiobjektin, aina käynnissä olevan
naimakoneen milloin, missä, miten ja minkä aukon kautta tahansa. Ehkä selkeimmin
hän toteaa omat tarkoitusperänsä osastossa "Kysy tohtori Gaelilta",
jossa tietysti itse keksimäänsä kysymykseen "Onko elämässä yleensä
muuta kuin armoton ekstaasin tavoittelu" hän myös itse vastaa: "Ei
minun kirjassani!".
Melkein käry kävi
Täysin toista laitaa sivuaa psykiatri Peter Rutterin hirmuisen vakavanasiallinen
tutkimus seksin ja vallan yhteenkietoutumisesta asiakassuhteissa. Ilmiö
on hänen mielestään todella yleinen, sen monen vuoden tutkimus hänelle
yhä ilmeisemmin paljasti. Neljä viidestä naisesta oli joutunut tekemisiin
tämän ongelman kanssa istuessaan suljettujen ovien takana lääkärin, psykoterapeutin,
papin, asianajajan, opettajan tai ohjaajan kanssa. Vain yhdessä tapauksessa
viidestäkymmenestä olivat asetelman sukupuolet toisinpäin. Rutter näkee
asian kutakuinkin tasapuolisesti, kummankin onnettoman kietoutumisena näpit
polttaviin leikkeihin, vaikka noissa tilanteissa on mies avainasemassa
estämään heitä kumpaakin hakemasta parannusta toistensa kautta tavalla,
joka jo muutaman vuosimiljoonan on ollut luonnosta tuttu, ja jonka juuria
Rutter haeskelee klassiseen tapaan lapsuuden perhesuhteista. Hänelle koittaa
molemminpuolisen vapautumisen hetki miehen voittaessa kriittisellä hetkellä
itsensä.
Rutter aloitti tutkimuksensa sekä omasta kokemuksestaan, jossa hän itselleen
yllättäen vain suurin ponnistuksin pystyi nipinnapin välttämään seksin
potilaansa kanssa, että järkyttyessään samoihin aikoihin paljastuneesta
oman suuresti arvostamansa työnohjaajan seksisuhteista.
On selvää, että seksuaalisuuden kanssa on tekemistä aivan normaaleissakin
suhteissa saati sitten tällaisissa valtasuhteissa, mutta silti tuntuu Rutterin
ehdoton näkökanta seksisuhteita vastaan olevan liian siloiteltua. Hänessä
on kirkasotsaista rippikoululaista, joka löytää kauhean käärmeen omasta
puntista, ja siitä äimistyneenä menee ja tohistaa saamatta rauhaa ennenkuin
hävyltä on häntä purtu. Tottahan Rutterin neuvo sopii silti sangen hyväksi
käytännön peukalosääntöohjeeksi kaikille pienempää tai suurempaa asiakassuhdeasemaansa
käytteleville miehille, sillä poikkeus säännöstä kysyy kyllä sellaista
kypsyyttä, jota sangen harvoilla on.
"Tuoksuva puutarha" pystyy iloittelemaan aika onnistuneesti
sekin, maallisemmin ja suoremmin kuin rakkauden korkea veisu Kama
Sutra. Kama Sutran kaltaisiksi kovin opettavaisiksi ei sen rehevän
moraalittomia himotarinoita voi sanoa, vaan sopinevat parhaiten nuorempien
aikuisten luettavaksi. Sukuelinten nimittelyluvut ovat ehkä hauskinta luettavaa,
vaikka kirjoittajan kekseliäisyys tahtookin välillä uuvahtaa. Kirjan toimittajan
esipuhekin mainitsee, ettei tiedä kummalla on ollut juuri tässä nimittelytyössä
hauskempaa; 1500-luvulla eläneellä sheikki Nefzavilla; väitetyllä Tuoksuvan
puutarhan kirjoittajalla, vai sir Richard Burtonilla; 1800-luvun loppupuolella
eläneellä arabiantuntijalla ja sheikin tekstien ranskannoksien kautta kääntäjällä.
Tekstiä täydentävät samaan kovin kaksiulotteiseen tyyliin piirretyt intialaiset
naimakuvat kuin Kama Sutrankin painosta. Mutta pimppi ja pimpintulppa näkyvät
selvästi ja sehän meille lienee pääasia.
Markku Siivola