Jo viime vuosisadan puolella syntynyt Krishnamurti on yhä voimissaan kierrellen ympäri maailmaa luennoimassa omakohtaisen elämän tutkimisen tärkeydestä.

Sanoma on Krishnamurtilla sama kuin yli neljä vuosikymmentä sitten, jolloin hän oman elämänsä muuttaneen oivalluksen johdosta sanoutui irti teosofien "Star"-järjestön johdosta, johon hänen kasvatusäitinsä hänet jo nuorena poikana oli asettanut. Tämä merkitsi melkoista iskua koko järjestölle ja näin myös hänen sanottavansa kirjalliselle leviämiselle. Yleisen henkisiin asioihin kohdistuneen mielenkiinnon kasvun ohella on kiinnostus hänen kasvanut jälleen tämän ''uuden aallon'' kirjoista. ''Mahdoton Kysymys'' on neljäs suomennettu.

Monet Krishnamurtia lukeneet valittavat hänen tekstinsä olevan ympäripyöreätä: koskaan ei hän anna selvää vastausta mihinkään. Tämä on tavallaan totta, sillä Krishnamurti ei näytä väsyneen painottamasta läpi vuosikymmenien sitä, että totuus on löydettävä omasta itsestä, eikä auta, vaikka muut Kristusta myöten sitä koettaisivat selittää.

Millä tavoin omasta itsestä? - Taaskin olemme hakemassa itsemme ulkopuolelta menettelytapaa jota voisimme kopioida; mietiskelymenetelmää, filosofiaa, uskontoa; tiedeuskontoa. Tähänkään ei Krishnamurti vastaa. Niinpä itselleen auktoriteettia etsivät joko hermostuvat häneen tai väkisin vääntävät hänen sanansa oikeaoppisuudeksi, hänen tapansa ainoiksi oikeiksi tavoiksi. Krishnamurti muistuttaakin käyttävänsä nahkakenkiä vaikkei ole koskaan lihaa syönytkään.

Samasta ovat puhuneet monet muutkin kautta vuosisatojen. Krishnamurti on kuitenkin nähdäkseni pystynyt kertomaan elämämme tärkeimmästä tekijästä kaikkein kirkkaimmin ja yksinkertaisimmin.

kts myös: