Heiko Ernst: Elämänilosta terveyttä. Suom. Marja Kyrö. Kirjayhtymä 1993

SITT INTE RÄTT! SITT SOM DU VILL! julisti tunnetun Chalmersin teknillisen korkeakoulun tutkijan kokosivun artikkeli tutkijan retkottaessa kuvassa mitä epäergonomisemmassa asennossa tietokoneensa äärellä. Teksti oli puhdasta mannaa hänen selvittäessään kuinka mahdotonta on ulkopuolisten tulla neuvomaan sitä parasta asentoa, ja kuinka sen löytäminen riippuu niin lukemattomien yksilöllisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, että vain keho itse voi parhaan asentonsa tietää. Hän oli yksi niistä individualisteista jotka tajusivat kuinka lähellä ihmisen hyvään tähtäävät lukemattomat ergonomiaohjeet jo ovat Hitlerin ajan pottariveillä yhtaikaisesti kakkivien vauvojen ihannetta. Ergonomit sopisivatkin useimmiten paremmin koirien kouluttajiksi kuin ihmisten neuvojiksi.

Hirveästä pirtsikkanimestään huolimatta ei saksalaisen psykologin Heiko Ernstin kirja ollutkaan terveysraamattu tai reppuselkäisten porkkanansyöjien ja viinanvihaajien masturbointiväline vaan päinvastoin heidän naurettavuuksiensa osoittaja. Hän näkee näiden kaikkien pinnallisten hyveiden vain normittavan ja ahdistavan ihmisiä. Pyhin ja juhlallisinkaan terveysjulistus ei häntä hätkäytä: WHO:n kansainvälisen Terveyttä kaikille vuoteen 2000 mennessä-projektin hän näkee vain masennusta ja pettymystä levittävänä sinisilmäisenä utopiana.

Läpi kirjansa hän todistaa kuinka sekä terveenä että hengissä säilymisellä on hyvin vähän tekemistä minkään ulkoisen ja objektiivisesti mitattavan seikan kanssa. Mikään ulkoisesti havaittava, kuten liikunta, suolattomuus, tupakoimattomuus, viinattomuus, kolesterolin välttäminen (aikamme todellinen mörkökultti), tasapainotettu ruokavalio tai verenpaineen korkeus ei mittaa niin hyvin terveyttä ja henkiinjäämistä kuin ihminen itse. Suurin merkitys ei ole terveyskäyttäytymisessä vaan subjektiivisessa terveydentunteessa. Terveyden tai sairauden ennustamisen varmin mittari on ihmisen subjektiivinen arvio omasta terveydentilastaan, toteaa Ernst.

Lukuisten tutkimusten perusteella hän on koonnut ihmistä piinaamattoman ja moralisoimattoman terveyden omaavien keskeisiksi luonteenpiirteiksi: omavastuun, itsemääräämisen ja riippumattomuuden tunne, "en anna koskaan periksi"-asenne, "hardiness"; lujuus ja vastustuskyky ilmentyen sitoutumisessa ja velvollisuudentunnossa, oman elämän kontrollissa ja muutosten näkemisessä haasteena eikä uhkana.

Miten sitten oppia tuo asenne? Onneksi Ernst näkee, kuinka vaikeaa se on, eikä laadi tiukkaan kaavoitettuja terveysohjelmia, vaan tyytyy vain hahmottelemaan sitä tuputtamattomasti. Hänen viisi ohjettaan ovat monipuolinen osallistuminen elämään, avoin suhtautuminen kaikkeen uuteen tietoon, investoiminen omaan tulevaisuuteen kaikinpuolisen itsensä kouluttamisen ja sivistämisen ja tiedonjanon kautta, maailman ja itsensä unohtamisen virtaavaan tilaan johtavien optimaalisten kokemusten etsiminen, joka on jokaisella erilaista, olipa se sitten tenniksen pelaaminen, kirjan lukeminen tai intensiivinen keskustelu tai tuhansia muita itsekullekin soveliaita tapoja. Viides tapa on herääminen huomaamaan ympäristömme vaikutus meihin ja sitä kautta esineiden, maisemien ja seutujen kauneuteen kiinnittyminen.

Hänen ohjelmansa on enemmän toteamus- kuin ohjelista, sillä Ernst tietää parhaimman terveysasennoituminen olevan myötäsyntyistä. Vain pikkiriikkisen sen löytymistä voidaan joskus helpottaa. Mikä opetus ja terapia tahansa, joka ihmistä omille jaloilleen nousemisessa tukee, on hyväksi.

Aaaaah, että minä nautin! - Vaikka Ernstin vakavanasiallinen ja ohut sanoma mahtuisi jo muutenkin kapean kirjan kymmenesosaan, on hän mies paikallaan ihmisten oman ajattelun ja tuntemisen riistävää terveysrintamaa vastaan. "Oikeata" elämäntapaa opettavien terveysteoreetikkojen ja ergonomiauskovaisten aikakaudella on tässä vihdoin järkevyyttä hipova kirja, joka nousee mikromuuttujiin tuijottamisen yksiulotteisen idiotian yläpuolelle ja näkee sisäisten, psyykkisten tekijöiden, asennoitumisen ja elämäntaidon, olennaisimpina terveyden tekijöinä.