Hieronta on yleisin koululääketieteen ulkopuolinen hoitomuoto Suomessa, vallankin matalan koulutuksen omaavan ikääntyneen maalaisnaisväestön keskuudessa. Hierontakirjojen itäselitykset puhuvat akupunktiomeridiaaneista, mystisimmät tsakraenergiavirroista. Itään kallellaan ovat myös hieronnan lähisukulaiset akupainanta, bioenerginen terapia, shiatsu ja vyöhyketerapia. Länsimaisetkin hierontaideologiat puhuvat virroista, mutta tsakrat ja meridiaanit ovat vaihtuneet hermoimpulssivirroiksi, joskus aineenvaihdunnallisiksi ja hormonikanaviksi. Niin itä- kuin länsikuvauksetkin turvautuvat miltei aina näiden mitänenytmilloinkinolivatkaan-kanavien "puhdistamiseen" ja "aukaisuun". Ja sisältävät usein seksivihjailuja.

Vyöhyketerapian pohjasakkaa edustavat Joseph Corvon Uusi vyöhyketerapia (WSOY 1991) ja tämä Luonnonmukainen kasvojenkohotus. Nyt ei Corvo enää käske levittelemään korvalehtiä tai laittamaan kuminauhoja ja pyykkipoikia sormiin ja survomaan kieltä lusikalla, vaan bodaamaan kasvolihaksia samoin periaattein kuin muitakin, sinänsä järkevä tuo ohje, sillähän iho muualtakin kiinteytyy jos kiinteytyy. Muu osa kirjasta on pseudoselvää superyksinkertaistusta tyyliin tämäjohtuutuostajapiste: kaikki sairaudet johtuvat myrkyllisten aineiden saostumisesta hermopäätteisiin, joka estää hermojen sähkökosketusta estäen uudistavat sähkömagneettiset virtaukset, mutta Ainoa Oikea Vyöhyketerapia hajottaa sakat ja tekee ihmeitä: "Minun avullani voit saavuttaa elinikäisen onnen ja tyydytyksen". "Silmistäsi suorastaan loistaa vyöhyketerapian aikaansaama uskomaton nuorekkuus ... aina kahdeksankymmenen ikään saakka". Seuraavassa 27:ssä kuvassa vääntelee nainen vartaloaan, 38:ssa kasvojaan, kolmessa on itse Corvo, joka varoittelee vanhoja miehiä viikkoa tiheämmistä siemensyöksyistä ja kehottaa poskien läpytykseen jos imurauhaset eivät vedä, kertoo myös suuren salaisuuden että elämä on unta. Niin, ja kourallinen korintteja pitää hiukset terveinä ja tupakointi tuottaa pussit silmäin alle. "Tulokset ovat uskomattomia" sanoo Corvo. Hän on kirjaimellisesti oikeassa.

Jack Hoferin hierontafilosofia on ympäripyöreä näkemys hermoratakanavien aukipidosta pikahieronnan avulla, jolloin hermoimpulssit pääsevät etenemään normaalisti ja elimistö tuottaa vähemmän vahingollisia kemikaaleja ja vapautuu nopeammin jo kertyneistä myrkyistä. Sen hierontaohjeet pysyvät maapinnan tuntumassa suosittelematta korvalehtiheilutusta, varpaista vetelyä ja muuta järjetöntä. Hofer ei Corvon tavoin halveksi muita terapiamuotoja, vaan esittää eritoten jo yli satavuotisen kiropraktiikan ja osteopatian, hieronnan pikkuserkut, myönteisessä valossa, jonka ne ansaitsevatkin. American Medical Association hyväksyi kiropraktiikan vuonna 1980. Suuri osa lääkäreistä naureskelee tyhmyyttään niille edelleen.

Vaikka naistenlehdet ovat Corvon ja Hoferin kirjan kaltaisia kuvia ja ohjeita pullollaan, ja kirjastoista saisi samaa teemaa ja variaatioita reppukaupalla, uskoo omapohjaisen otteensa elämään menettänyt länsimaisen ekspertismin aikakauden kuluttajauhrihupakko, että hammasharjat ja pesuaineet paranevat vuosi vuodelta. Kuinka ei sitten pieni kirjankuluttaja luulisi tämän vuoden hierontakirjojen lisäävän jotain olennaista tähän yli kaksituhatvuotiseen perustietoon ihmisestä?