Edgar Cayce istuutui sohvan reunalle, riisui kenkänsä ja solmionsa sekä avasi kauluksensa, jotta mikään vaatekappale ei olisi häirinnyt verenkiertoa. Hän kävi pitkäkseen, asetti kätensä otsalleen ja pani silmänsä kiinni. Hänen hengityksensä syveni. Hän siirsi kätensä vatsalleen ja alkoi hengittää normaalisti, ja näytti aivan kuin hän olisi ollut tavallisella iltapäiväunella.

Näin ei kuitenkaan ollut laita. Hetkeä aikaisemmin hänen kotiinsa Virginia Beachiin oli tullut yli 2000 km:n päästä Kentuckysta puhelu, jossa erään yksivuotiaan tyttösen vanhemmat olivat pyytäneet häneltä "lukemusta". Tyttönen oli kaatanut päälleen astiallisen kiehuvaa vettä ja hänen koko ihonsa etupuolelta hiusrajasta varpaisiin saakka oli palanut, yli puolet koko kehon pinnasta. Tyttö oli heti viety sairaalaan, jossa lääkärit eivät voineet suurestikaan toivoa hänen jäävän eloon, ja vaikka näinkin kävisi, tyttö ilmeisesti saisi kantaa pahoja arpia koko ikänsä ja todennäköisesti jäisi sokeaksi.

Edgar Cayce itse ei kuitenkaan tiennyt tästä mitään. Ainoa mitä hän tiesi, oli se että häneltä oli pyydetty kiireellistä lukemusta. Voidakseen tehdä potilaasta tai muusta lukemuksen kohteena olevasta henkilöstä tilanmäärityksen ja antaakseen tarpeellisia hoito-ohjeita Cayce ei tarvinnut tästä muita tietoja kuin nimen ja osoitteen. Saatuaan ne tarpeellisten teknillisluontoisten suggestioiden kera lukemuksen ohjaajalta, jona tässä tapauksessa toimi hänen vaimonsa, Cayce antoi niin yksityiskohtaisen diagnoosin kuin kulloinkin oli tarpeen ja sairauden parantamiseen tähtäävät ohjeet. Lukemuksen kulku, eli siis Caycelle annetut suggestiot ja tehdyt kysymykset sekä kaikki hänen lausumansa merkittiin pikakirjoituksella muistiin. Tämä kaikki tapahtui hänen ollessaan hypnoositilassa, johon hän itse oli itsensä alussakuvatulla yksinkertaisella tavalla saanut. Lukemuksen kulusta hän ei hypnoosista herättyään muistanut mitään.

Niinpä nytkin puheena olevassa tapauksessa Cayce sai vaimoltaan vain potilaan nimen ja sijaintipaikan, mutta ei edes ikää eikä sukupuolta, ja sen lisäksi kehotuksen ilmoittaa potilaan senhetkinen tila ja antaa ohjeita sen parantamiseksi. Cayce oli tämän jälkeen jonkin hetken aivan hiljaa. Sitten hän mutisi itsekseen omituisella etäisellä äänellä toistaen useita kertoja lapsen nimen ja sijaintipaikan. Äkkiä hän rykäisi selvittääkseen kurkkunsa ja alkoi puhua selvällä ja lujalla äänellä, jossa oli enemmän pontta kuin hänen äänessään valvetilassa.

"Aivan, meillä on tässä se ruumis. Vaikka tämä näyttää tällä hetkellä kovin vakavalta rakkuloiden ja nesteen vuoksi, emme havaitse vikaa silmissä, vaan vain luomissa." Cayce ryhtyi sitten antamaan yksityiskohtaisia hoito-ohjeita ihon parantamiseksi : "Tekisimme puhdistuksen ja käyttäisimme tanniinihappoa, ja uuden ihon tultua Unguentienea ja kamferiöljyä arpeentumisen estämiseksi tai arpien poistamiseksi." Sitten Cayce tähdensi, että oli tärkeätä kiihdyttää kuona-aineiden poistumista nopeammin kuin tavallisesti, ja suositteli lääkkeitä, jatka tavallisesti ovat lapsille liian vahvoja, mutta jotka nyt olivat tarpeen, jotta myrkyt olisivat poistuneet riittävän nopeasti.

Rouva Cayce teki sitten muutamia selventäviä ja täydentäviä kysymyksiä, joihin vastattuaan Cayce ilmoitti : "Tällä erää meillä ei ole enempää." Rouva Cayce antoi heräämissuggestion, johon kuului myös tavanmukainen kehotus tuntea itsensä levänneeksi ja virkeäksi.

Lukemuksen tulokset ilmoitettiin puhelimitse Kentuckyyn niitä odottaville lääkäreille, jotka, vaikka he oudoksuivatkin lääkkeiden vahvuutta, aloittivat viipymättä ohjeiden mukaisen hoidon. Lapsen paraneminen kävi olosuhteisiin katsoen nopeasti, eikä hänelle jäänyt palovammoista arpia. Näössä ei ollut vikaa. Ajan mittaan hänestä kehkeytyi kaunotar, jota usein pyydettiin valokuvamalliksi.

Edgar Cayce (äännetään "keisi') kuoli tammikuun 3 päivänä 1945. Siitä huolimatta hän on edelleen mielenkiinnon kohteena siinä määrin, että häntä koskeva kirjallisuus lisääntyy vuosi vuodelta. Amerikassa on julkaistu useita Caycen toimintaa ja elämää koskevia kirjoja miljoonapainoksina ja niistä on muutamia käännetty useille vieraille kielille, ei vain eurooppalaisille vaan mm. myös japaniksi. Mistä tällainen mielenkiinto johtuu?

Edgar Caycelle on omistettu mm. nimitys "Amerikan arvoituksellisin mies". Arvoituksellista hänessä ei ollut hänen "oma" persoonallisuutensa. Hän oli pientilallisen poika, varsinaiselta ammatiltaan valokuvaaja ja sivutoimeltaan pyhäkoulun opettaja. Hänellä ei ollut opillista koulutusta eikä hän ollut varakas, vaan kärsi perheineen ajoittain suoranaista puutettakin. "Tavallinen" Cayce ei ollut mitenkään erityisen arvoituksellinen, vaikka hän valvetilassakin ollessaan osoitti eräitä aisteitta havaitsemisen lahjoja. Caycen teki kiinnostavaksi ja kuuluisaksi se, mitä hän teki nukkuessaan, tarkemmin sanoen hypnoositilassa ollessaan.

Ollessaan hypnoositilassa, johon hän itse itsensä edelläkuvatulla yksinkertaisella tavalla johdatti, Edgar Cayce antoi suullisia selvityksiä, joiden nimitykseksi jo alkuvaiheissa vakiintui "reading ', mistä sattuvamman käännöksen puutteessa käytämme suomennosta "lukemus". Caycen kyky antaa tällaisia lukemuksia tuli ensi kerran esille hänen ollessaan 22 vuoden ikäinen, kun hän teki tilanmäärityksen itsestään ja antoi hoito-ohjeet, jotka paransivatkin hänen äänenmenetyksensä. Kun hän oli hypnoositilassa osannut auttaa itseään, oli luonnollista kokeilla, osasiko hän auttaa muitakin. Aluksi yksi hänen kotikaupunkinsa Hopkinsvillen lääkäreistä uskalsi kaikessa hiljaisuudessa kääntyä vaikeasti määriteltävissä sairaustapauksissa Caycen puoleen, mutta vähitellen ilmaantui muitakin kentuckylaisia lääkäreitä, jotka uskaltautuivat kokeilemaan Caycen kykyjä ja luottamaankin niihin. V. 1910 (Cayce oli syntynyt 1877) häneen ensimmäiseksi turvautunut lääkäri, tri Wesley Ketchum, rohkeni selostaa Caycen "tapausta" eräälle lääkärikokoukselle, ja The New York Times kirjoitti hänestä kahdella sivullaan. Siitä lähtien alkoi ihmisiä kaikkialta Yhdysvalloista etsiä häneltä apua huoliinsa.

Nämä huolet eivät välttämättä olleet sairauksia. Antaessaan lukemusta erään pienen pojan äidin pyynnöstä hänen pelokkuutensa ja mielensä epätasapainon syiden selvittämiseksi ja paranemisen aikaansaamiseksi Cayce yllätti lukemusta johtaneen lääkärin ja itsensä perusteellisesti ilmoittamalla, että pojan vaivat olivat peräisin hänen edellisessä elämässään Puolassa sodassa kokemistaan kauhuista. Tämä antoi sysäyksen jälleensyntymisen ilmaantumiseen lukemuksiin ja siten "elämänlukemusten" ("life readings") ilmaantumiseen Caycen toimintaan lääkinnällisten eli terveyslukemusten ("physical" tai "health" readings) ohessa. Terveys- ja elämänlukemukset, joita merkittiin etupäässä pikakirjoituksella muistiin kaikkiaan nelisentoistatuhatta, niistä terveyslukemuksia n. 9000, muodostivat lukemusten ylivoimaisen valtaosan, mutta joissakin tapauksissa Cayce myös selvitti rikoksia, etsi kadonneita henkilöitä, antoi tietoja poissaolevista omaisista jne. Hän antoi joskus myös neuvoja taloudellisissa kysymyksissä. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lukemukset kuitenkin säännöllisesti koskivat jotain tiettyä ihmistä, ja vain niissä puitteissa niissä voi esiintyä maita tai kansoja koskevia lukemuksia.

Jälleensyntymisopin johdosta tällaisia lausumia kuitenkin esiintyi runsaasti. Kuvaillessaan kohdehenkilön aikaisempia elämiä eli "kokemuksia" maan päällä Cayce saattoi mennä ajassa paljonkin taaksepäin. Ei ollut mitenkään harvinaista, että kohdehenkilö oli jossain aikaisemmassa elämässään oleskellut Ranskan kuninkaan hovissa, osallistunut ristiretkiin, nähnyt Jeesuksen elossa Palestiinassa, saanut oppia pyramideissa tai ollut niitä rakentamassa (Suuri Pyramidi rakennettiin Caycen mukaan vv. 10490-10390 e.Kr.) tai Atlantiksessa, joka tuhoutui asteittain vv. 15650-8150 e.Kr. Lukemuksissa esiintyy muitakin joko meriin hukkuneita tai maakerroksen alle unohduksiin jääneitä mantereita ja seutuja, kuten Lemuria Isossa Valtameressä ja Taoi, Kultainen Kaupunki, Gobin autiomaassa Aasiassa.

Kohdehenkilön vaellukset maan päällä eivät välttämättä pääty tämänkertaiseen elämään. Niinpä Cayce useissa lukemuksissa lausui ennustuksia tulevaisuudesta - joko kohdehenkilön tämänkertaisessa elämässä tai jossain tulevassa. Eräissä lukemuksissaan Cayce kertoi omastakin tulevasta elämästään maan päällä. Elämänlukemuksissaan Cayce ennusti monia tapahtumia, jotka sittemmin ovat sattuneet. Niinpä hän näki ennakolta kummankin maailmansodan, suuren talouspulan ja monia vähemmän huomattavia tapahtumia. Mutta hän ennusti myös joukon sellaista, jonka jo olisi pitänyt sattua, mutta joka joko selvästi on jäänyt tapahtumatta tai jonka ainakin on vaikeata ymmärtää tapahtuneen. Niinpä ei hevin voitane sanoa Kiinan kulkeneen kohti kristillistymistä v:n 1943 jälkeen. V. 1936 ei maan akseli siirtynyt eikä ainakaan järisyttäviä näkyviä mullistuksia tapahtunut maan kuoressa.

Niin ollen ei ehkä olisi aihetta kiinnittää mainittavaa huomiota muihin maan pinnanmuodostuksen muutoksia koskeviin Caycen ennustuksiin. V:een 1999 mennessä pitäisi nimittäin niiden mukaan tapahtua koko joukko huomattavia luonnonmullistuksia. Tyynestä merestä pitäisi nousta osia niihin aikanaan hukkuneista mantereista. Ensimmäisten Atlantiksen osien olisi pitänyt ilmaantua jo 1968 tai -69 paikassa, josta tuolloin todella löydettiin vedenalaisia muodostuksia, jotka suuresti vaikuttavat keinotekoisilta rakennelmilta. Sitävastoin pitäisi Japanin suurimmaksi osaksi upota mereen, samoinkuin eräiden Pohjois-Amerikan itärannikon osien. New Yorkin pitäisi tuhoutua, ja jo sitä ennen suurimman osan San Franciscoa ja Los Angelesia. Euroopan ylemmän osan pitäisi muuttua "silmänräpäyksessä' ja monien v:n 1941 taistelukenttien jäädä valtameren alle.

Se, että Caycen ennustuksilla väitetään olleen huomattavia vaikutuksia sekä yksityisten ihmisten että liikelaitosten sijoittumiseen ja sijoitustoimintaan Yhdysvalloissa, ei luultavasti selitykään pääasiassa sillä, että Cayce on muutamissa, ehkä tosin tärkeissäkin, ennustuksissaan osunut oikeaan. Syynä lienevät pikemminkin olleet hänen terveyslukemuksensa. Niiden joukossa ei liene yhtään tapausta, jossa Cayce olisi todistettavasti erehtynyt. Toisaalta ei tietenkään läheskään kaikissa sellaisissakaan tapauksissa, joissa potilas sai avun Caycen hoito-ohjeista, voida varmasti sanoa hänen diagnoosinsa olleen oikean, eikä edes olla varmoja siitä, että paraneminen on tapahtunut juuri Caycen hoito-ohjeiden noudattamisen ansiosta. Siitä huolimatta ovat Caycen terveyslukemukset omiaan saamaan monia vakuuttuneiksi siitä, että Cayce ammensi ne jostain lähteestä, jonka antamiin tietoihin voi täysin luottaa. Sellaisia tapauksia, joissa Cayce - satojen kilometrien päässä potilaasta, josta hän oli saanut tietää vain nimen ja senhetkisen osoitteen - antoi lääkäreiden kanssa täysin yhtäpitävän diagnoosin, oli tietysti eniten. Runsaasti oli myös sellaisia, joissa etevätkään lääkärit eivät löytäneet sairauden syytä, mutta joissa Caycen määritys voitiin myöhemmin todeta oikeaksi. Edelleen oli useita sellaisia tapauksia, joissa Cayce antoi lääkärien diagnoosista poikkeavan määrityksen, joka sittemmin osoittautui oikeaksi. Niinpä hän ilmoitti vaimonsa tädin, jonka tunnetusti piti oleman kyvytön saamaan lasta ja jonka vaivojen kuusi eri lääkäriä oli selittänyt johtuvan kasvaimesta, olevan raskaana, mikä sitten osoittautuikin paikkansapitäväksi. Joskus olivat Caycen diagnoosit sellaisia, etteivät lääkärit ensi näkemältä voineet ottaa niitä lainkaan todesta, mutta myöhemmin ne joko todettiin oikeiksi tai ainakin todennäköisiksi. Niinpä Cayce eräässä tapauksessa selitti naispotilaan muutamia kuukausia jatkuneen mielitaudin, jonka syytä lääkärit eivät olleet löytäneet, johtuvan painuneesta viisaudenhampaasta. Hampaan poistamisen jälkeen nainen parani.

Luottamusta Caycen hypnoositilassa antamiin tietoihin olivat omiaan herättämään myös hänen antamansa hoitomääräykset. Tosin hänen puoleensa useimmiten käännyttiin vasta sitten, kun tavanmukainen diagnostiikka jätti vastausta vaille tai kun saatu hoito oli osoittautunut tehottamaksi. Monesti - erityisesti syöpätapauksissa - tämä tapahtui niin myöhään, ettei potilas enää ollut pelastettavissa. Sillä mikään ihmeparantaja sanan varsinaisessa merkityksessä Cayce ei ollut: hän ei saanut eikä hänen odotettu saavan aikaan äkillisiä selittämättömiä paranemisia rukouksen tms. voimalla. Hänen hoitomääräyksensä olivat periaatteessa samanlaisia kuin lääkärinkin, ja käsittivät usein tavanmukaisia saatavissa olevia lääkkeitä. Monesti hänen suosittelemansa hoito kuitenkin oli yllättävää, niin että lääkärit kieltäytyivät sitä antamasta silloinkin, kun he pitivät tapausta toivottomana. Usein eivät avunpyytäjät itse välittäneet Caycen neuvoista. Ja paljon on tietysti sellaisia tapauksia, joissa avunpyytäjästä ei yrityksistä huolimatta ole saatu jälkitietoja. Mutta niissä tapauksissa, joissa Caycen ohjeita noudatettiin, ne tehosivat, jos potilas yleensä oli parannettavissa. Tähän tosiseikkaan Caycen maine tietysti viime sijassa perustuukin. Parantuneiden joukossa oli suuri määrä sellaisia, joiden lääkärit odottivat pikaisesti kuolevan. Näiden joukossa oli Caycen vaimo, joka parani nopeasti kehittyneestä keuhkotaudistaan Caycen määräämän täysin epäortodoksisen hoidon avulla useiden lääkärien annettua hänelle enintään viikon elinaikaa.

Cayce, joka oli lukenut varsin vähän muuta kirjallisuutta kuin Raamattua (jonka hän pyrki lukemaan läpi joka vuosi), käytti terveyslukemuksissaan moitteetonta lääketieteellistä terminologiaa ja osoitti anatomian tuntemusta, joka olisi ollut kunniaksi kenelle tahansa lääketieteen professorille. Muissakin lukemuksissaan hän hallitsi kysymykseen tulevan, esim. filosofisen, teologisen, geologisen tms. sanaston ja käsitteistön asiantuntijan tavoin. Toisinaan hän käytti vierasta kieltä, vaikka hän valvetilassa osasi vain englantia. Yhteensä hän tuli käyttäneeksi paria tusinaa eri kieltä, useita tosin vain satunnaisesti muutamia lauseita.

Sekä valveilla että hypnoosissa Cayce piti itseään "kanavana ', jonka kautta oli mahdollista saada "informaatiota", Ei ole epäilystäkään siitä, että tuon informaation lähteitä on etsittävä muualta kuin Caycen omasta henkilöstä, kuinka pitkälle venytettäneenkin "alitajunnan" tai "tiedostamattoman mielen" käsitettä. Kysymystä informaation lähteistä käsiteltiin Caycea itseään koskevissa lukemuksissa, joissa mainittiin kaksi pääasiallista lähdettä. Toinen niistä oli kohdehenkilön tiedostamaton mieli, josta Cayce pystyi saamaan tietoa, esim. jonkin selkänikaman vähäisestä viasta, jota mikään tutkimus ei ollut paljastanut. Toinen oli "Elämän Kirja' eli "akashiset kirjat", jotka sisälsivät muistiinpanot siitä, mitä ihmiset yleensä ja kukin yksilö erikseen aikojen alusta saakka oli tehnyt ja ajatellut (sanskriitinkielinen sana "akasha" viittaa kaikkeuden sähköis-hengelliseen perusainekseen). On kyseenalaista riittävätkö nämä kaksi lähdettä yhdessäkään - jos ensin uskotaan ne todellisiksi - selittämään nukkuvan Caycen perusteelliset anatomiset ja farmakologiset sekä muut tiedot ja monet muut Caycen psyykkiseen työhön liittyneet ilmiöt. Joka tapauksessa on ilmeistä, että Caycen toimintaa ei voida selittää minkään ns. "tieteen' tunnustamien luonnonlakien avulla. Myös yksinkertaiset parapsykologiset selitysyritykset ovat turhauttavia. Caycen työtä uteliaana mutta avoimin vakavin mielin tarkkailevan ihmisen ei tarvitse mitenkään ruveta arvioimaan lukemuksissa esitettyjen uskonnollisten, hengellisten, filosofisten ja antologisten lausumien totuudellisuutta joutuakseen havaitsemaan, että meidän yleisesti hyväksytty käsityksemme todellisuudesta ja olevaisesta ilmeisesti kaipaa tärkeitä täydennyksiä.

Caycen lukemukset ruvettiin jo varsin varhain merkitsemään muistiin ja valtaosa niistä on otettu talteen pikakirjoituksella. V. 1932 perustettiin Caycen omaisten ja ystävien toimesta lukemusten tallentamista ja tutkimista varten laitos nimeltä Association for Research and Enlightenment (Tutkimus- ja valistusyhdistys), joka toimii edelleen ja jonka toimesta on saatettu julkisuuteen erilaisia yhteenvetoja lukemuksista, tähän mennessä ehkä tusinan verran. Sen ohessa muutamat kirjailijat ovat laatineet Caycea koskevia elämäkerta--, muistelma- ja yleiskatsausteoksia. Niinpä sen, joka on kiinnostunut kysymyksistä, joita Caycen työ johdattaa pohtimaan, ei olekaan tarvis ensimmäiseksi tuntea huolta siitä, onko jokin, mitä joku sanoi kuulleensa joltakulta, joka väittää saaneensa tiedon silminnäkijältä, todella tapahtunut vai ei. Hänellä on käytettävissään joukko vertailukelpoisia raportteja, jotka on laadittu tilaisuudessa tehtyjen pikakirjoitusmuistiinpanojen perusteella, joiden vakuuttavuus muistiinpanojen autenttisuuden osalta ilmeisesti on "beyond reasonable doubt" - järkevän epäilyksen ulkopuolella.