Noustuani Göteborgin Masthuggstorgetin; suomalaishumalan päänäyttämön vapaa-aikaorientoituneiden suomalaisten ilmaispisuaarista eli kuselta haisevasta ulkohissistä näin yläpenkereen opastintaulussa eli orienteringstavlassa suuret mustat kirjaimet: KUK!, suomeksi KULLI! Siinä kaiken opastuksen ja orientoitumisen keskeisin ydin, navanaluskymppi, ihmistä kaiken sivistyksensä alla ohjaava perusvoima, jokaisen lehden, elokuvan, puheenaiheen juonne, näkyvä tai näkymätön, yhtä vahvana aina, vahvin kaikista, housut nilkkoihin paavista professoriin pudottava, suuntaviitta syvimpään käyttäytymistä ohjaavaan todellisuuteen, uljaankorskea osoitin kohti taivaan mittaamattomia pimeyksiä. Paljastit tai peitit, yhtä paljon se maksaa aikaa, rahaa ja vaivaa, maanpuolustusmenojen verran.
Taulun varsinainen sanoma oli pinnallisempi. Johonkin päin meitä siinä taas neuvottiin ja opastettiin että emme jalkojamme kiviin loukkaisi, vaan se on sivuseikka, kyllä sen saman tiedon kuraattoreilta ja muilta kilteiltä sediltä ja tädeiltä ja terveysterroristeilta pitkin palvelevia puhelimia ja avosylivastaanottoja, terveyshuoraamisen kunnallisvirallistettuja hymypoikapisteitä ainakin Ruotsissa selvää saa.
KUK ylitti komeasti tuon kaiken opastaessaan ihmisiä olennaiseen levätessään mustin jyhkein vedoin yli taulun alkuperäispiperryksen itsestään todistaen kuin mannerlaatat halkaiseva jättitulivuori joka jyristen porautuu läpi sivistyksen ohuen maakuoren kohti taivaita sylkien kärjestään yli maanpiirin räiskivää tulista laavaa lukemattomat Pompeijit sukupolvesta toiseen alleen peittäen, ihmiset karrelle käristäen, tuhoten murhaten mustia sukkia poliisin arkistot verijälkiä täyteen, tuo nappien ja hakasten alla sykkivä ihmiskunnan ikuisesti pettävä lupaus, virvatuli tunteiden loppumattomalla suolla.
Liekö harrastelijakirjoittelija ylpeä kostostaan tytöille, jotka tisseineen kulkevat aina vain ohi? Maalipurkillaan hän veti viivan ohi oman tajuntansa, kertoi taivaan ääriin leimuavin tulikirjaimin opastaulun ympärillä kohoavissa betonilaatikoissa käytävistä näytelmistä päivästä päivään, vuosituhannesta toiseen.