Ryhtyessäni nyt tarkastelemaan tätä merkillistä kulttuuri-ilmiötä, jonka historiaa en sen syvemmin käy tutkailemaan tuntien pätemättömyyteni tämän kansaamme niin syvään juurtuneen käyttäytymistavan juurien etsijänä, syvennyn aiheeseen itse suorittamieni tutkimusten pohjalta. Vuosien mittaan patoutuneet syvät tunteeni kansallista instituutiotamme kohtaan johtivat minut saattamaan ne sanalliseen muotoon, josta joku toivottavasti tunnistaa yhteisiä kansallishistoriallisia juonteita: hänellekin rakkaita piirteitä yhteisestä kansallisesta kohdustamme, jossa on synnytty, iloittu, vihdoin palattu viimeiselle pesulle. Niin, kaikkien meidän juuremme kohtaavat Suomen salojen kätköihin jo kauan sitten maatuneissa sihisevää lämpöään esi-isillemme tarjonneissa saunoissa.

Niin valitettavaa kuin traditioihin takertuminen onkin - onhan se yksi ihmisen epäitsenäisyyden merkeistä - pyrin kuitenkin välttämään tätä liian laajaa universaalinäkökulmaa, sillä se vesittäisi aihettani liikaa ja saisi useimmat lukijoistani tuntemaan aiheeni käsittelyn epäsaunamaisen haaleaksi. Onhan minun ajateltava myös lukijoitani eikä yksinomaan itseäni, ja näin tulen karvain mielin pitäytymään lähinnä sosiokulturaalisella ja yksilöpsykologisella alueella, mutta laajan koulutuspohjani vuoksi (olen sekä psykiatri että luonnontieteilijä) tarkastelen asiaa myös sovelletun matematiikan näkökulmasta. 

Tämän aiheen sivuutan nopeasti, sillä sitä on todella perinpohjin tarkasteltu jo aikaisemmin. En kuitenkaan malta olla toteamatta, että sauna ei suinkaan ole rakennus, jonka suppean näkökulman peräti jotkut suomalaisetkin, tosin vain harvat, omaavat. Parhaiten luonnehtivat saunaa mielestäni sanat: lyyrinen elegia. 

En syvenny kuitenkaan edellämainittuun taiteelliseen näkökulmaan suvussani ilmenneistä taiteilijanlahjoista huolimatta, vaan nöyrästi astelen alas Olympoksen vuorelta, ja tartun aiheeseeni tiedemiehen kuivin ottein pyrkien tiivistämään saunan eräitä olennaisimpia toimintoja käsitteisiin, jotka eivät suppeudessaan luonnollisestikaan voi tehdä oikeutta saunan loppumattoman moniulotteisille kokemusulottuvuuksille. Toivon kuitenkin lukijani vaistoavan, että en kuitenkaan itsekään usko todellisuudeksi sitä, mitä sanon, vaan ymmärrän saunan perimmäisen mysteeriluonteen kaikkein kuivimpienkin selvitysteni hetkellä.

Syvennyn nyt tarkastelemaan löylynlyöntiä, tätä merkillistä toimintoa, joka toisen kulttuuripiirin näkökulmasta vaikuttaa kovin usein pelottavalta, oudolta, poikkeavalta, jopa sairaalta. En kuitenkaan puutu löylynlyönnin patologiaan, eikä siihen ole aihettakaan, sillä tämä toiminto ei itsessään sisällä mitään patologisuutta, vaikka tiettyjen löylynlyöntiin pahasti psyykkisesti takertuneissa yksilöissä onkin havaittavissa sadomasokistisia piirteitä, mutta nämä piirteet esiintyvät silloin yleensä myös löylynlyöntitilanteen ulkopuolella, joten niitä ei voida mitenkään katsoa saunaspesifisiksi ilmiöiksi, joihin viimeksimainittuihin pyrin tässä esityksessäni keskittymään.

Mikäli saunaporukan muodostavat yksilöt eivät ole toisiaan syvästi tuntevia ja toistensa kanssa kaikissa tilanteissa toimeentulevia, luo löylynheitto ongelmia, joita ei tosin aina ilmaista jäyhän kansanluonteemme perusvireen vuoksi, vaan arvostelut, jopa mahdollinen kiukkukin kätketään syvälle sisimpään, sillä saunassa on aggressioitten suora ja naamioimaton ilmaisu erityisen hankalaa saunaan sisältyvien kirjoittamattomien syvien myyttien ja ääneen lausumattomien lakien vuoksi. 

Mitä useampi yksilö on saunaan samalla kertaa kokoontunut, sitä kiperämmäksi käy kysymys löylyn oikeasta määrästä. Annostellako himokylpijöiden vai heikompien yksilöiden mukaan? Lienee kuitenkin selvää, että jo tässä vaiheessa on pidettävä silmällä mahdollisia patologisia ilmentymiä. Löylyä ei tule annostella ainakaan niiden mukaan, jotka selvästikään eivät nauti löylystä sinänsä, vaan pyrkivät käyttämään sitä itsetehostuksen välineenä. Näin ollen tulee eritoten kerskaamiselta vaikuttavaan puhesisältöön mutta myös äänensävyyn kiinnittää huomiota. Liiaksi ulospäinsuuntautuneita ekstrovertteja tyyppejä tulee tämän vuoksi vallankin aluksi pitää tavallista tarkemmin silmällä, jotta heidän itsekkäät pyrkimyksensä käyttää muuta ryhmää hyväkseen tulisivat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa paljastettua. Luonnollisestikaan ei tätä paljastusta tule kuuluttaa kaikille, vaan tilanne on pyrittävä hoitamaan mahdollisimman hienotunteisesti esim. pyrkimällä ohjaamaan keskustelua yleisempään suuntaan, mikäli nämä yksilöt alkavat yhä enemmän huomiotaherättävässä äänilajissa pyytää, suorastaan vaatia lisää löylyä.

Edelläkuvattu itsetehostustilanne saattaa päästä kaikista varotoimenpiteistä huolimatta riistäytymään hallinnasta, mikäli kysymyksessä on yhteissauna, sillä onhan tunnettua, että sukupuolisuuden valtavien voimien äärellä on järjen ääni kovin heikko. Tässä ovat taitavan löylynheittäjän apuna onneksi vuosisataiset saunaperinteet, jotka kieltävät seksuaalisuuden kaikki suorat ilmenemismuodot. Hankalimmat ko. tilanteessa ovat kuitenkin sukupuolisuuden epäsuorat ilmenemismuodot, jotka ilmenevät lähinnä uhoamisena asianomaisen erinomaisesta löylynsietokyvystä. Naisilla tätä itsetehostusmekanismia ei esiinny käytännöllisesti katsoen lainkaan, vaan se ilmenee etupäässä passiivisaggressiivisessa muodossa: miesten yllyttämisenä mitanottoon toisistaan. Taitavimmat naiset suorittavat tämän manööverin pirullisen ovelasti: miltei huomaamattomasti, vain yhdelle miehelle - ei omalle - osoitettuna ihastuksena tämän saunakuntoisuudesta. Tällöin kytkeytyvät miehisen tehostustarpeen ilmiöt myös mustasukkaisuuden mahtaviin pohjavirtoihin, ja silloin on saunassa helvetti irti, sananmukaisesti. 

Miltei yhtä saunavaarallisia kuin em. tyypin naiset, ovat ulkomaalaiset turistit, mutta täysin eri syystä. Juuri heidän puhdas saunallinen viattomuutensa saa paholaisen heräämään omaa heikkoa itseään mahtavampaan rooliin samaistumista kaipaavassa itsetehostustarpeisessa suomalaisessa, vallankin siinä tapauksessa, että hän on itsetunnon tuhansien peittämiskeinojen joukosta valinnut pakokeinokseen ja samaistumiskohteekseen juuri suomalaisuuden. Onhan tunnettua että kansallinen identiteettimme kärsii vakavista itsetuntovaurioista, jonka voi kuulla hiljaisena ahdistuksena leikillisestikin "meistä metsäsuomalaisista" puhuvan äänensävyssä. "Näytetäänpäs miten suomalainen kylpee..." on surullisenkuuluisa alkusoitto monien lupaavasti alkaneiden kansainvälisten suhteitten katkeamiseen.

Liiallisen löylynlyönnin haitalliset seuraamukset on kansamme havainnut läpi vuosisatojen, ja sen seuraukset ytimekkääseen ilmaisuun kiteyttänyt: "löylynlyömät", vaikka onkin sen sanan käyttö sittemmin sivilisaatiomme tason noustua siirtynyt yhä enemmän puhtaasti psyykkisen tason ilmiöitä kuvaavaksi sisältämättä enää vaatimusta varsinaiseen fyysiseen kosketukseen saunan kanssa. Semanttiselta kannalta tässä olisikin kielitieteilijöille mitä kiintoisin aihe: käyttävätkö suomalaiset tätä nimitystä vain heimoveljistään vai saavatko myös ulkomaalaiset siitä osansa. 

Yleisissä saunoissa sukupuolisuudesta ja turismista aiheutuvat haittatekijät pääsevät esiintymään erittäin harvoin. Yhteissaunojen aika on nimittäin julkisissa ja puolijulkisissa saunoissa jo käytännössä historiaa. Turisti eksyy yleiseen saunaan lähinnä bordellia hakiessaan, sillä näin valitettavalla tavalla on saunan lyyrinen elegia monessa ulkomaassa rappeutettu ja sen seksuaalitabut rikottu.

Yleisten saunojen suurin hankaluus on se, että kylpijät eivät tunne toisiaan. Tällöin on mielekäs kylpijöiden ominaislaadun arviointi ja sen perusteella tapahtuva löylyn sopiva säännöstely käytännössä mahdotonta. Tämä hankaluus peräti korostuu siksi, että ko. saunat tapaavat olla sangen tilavia, joka tosiseikka puolestaan sallii erittäin huomattavan yksilömäärän kerääntymisen yhtäaikaisesti samaan saunaan.

Tätä saunan suuruuden mukanaan tuomaa lisähankaluutta on yritetty yleisissä saunoissa ratkaista mm. sillä sinänsä onnettomalla ja saunan perusideaa rampauttavalla tavalla, että löylynheitto on joko kokonaan estetty tai löylykauha eli kuuppa korvattu vesihanalla, jota uskaliaimmat sitten käyvätkin vääntelemässä muiden katseet selkänahassaan. Jotkut rehellisemmät saunat tai saunan sisältävät uimahallit eivät kutsukaan näitä onnettomia huoneita saunoiksi, vaan hikoiluhuoneiksi.

Saunan suuruuden haittaavaa vaikutusta löylyn oikeaan jakeluun lievittää usein sen mittasuhde pystysuunnassa, ts. korkeus. Mitä korkeampi sauna, sitä useampia lauteita, joka puolestaan sallii löylyä eri tavoin kestävien hajaantua eri korkeuksilla sijaitseville lauteille. Seuraava tarkastelu pätee siis myös yksityisiin saunoihin, sillä tarkastelen aihetta ensiksi saunan mittasuhteisiin osittain liittyvältä matemaattiselta näkökulmalta, joka on sovellettavissa kaikkiin saunoihin niiden omistussuhteista riippumatta. 

Löylynheittäjän on arvioitava aiempana esitettyä sopivan löylymäärän ongelmaa ensiksi oman elämänkatsomuksensa pohjalta - ollako vahvojen, heikkojen vai näiden kahden ääriryhmän välillä olevien puolella? Maailmankuvaan, sen muotoutumiseen ja sen yhteyksiin elämänkatsomuksen kanssa en voi tässä kuitenkaan puuttua, vaan viittaan esim. Matti Kamppisen kirjaan Elämänkatsomustieto (Gaudeamus 1987) tai Timo Airaksisen Moraalifilosofiaan (WSOY 1987). Idän filosofioista suosittelen lähinnä vuonna 1987 edesmenneen J. Krishnamurtin suomennettuja teoksia.

Ensinäkemältä on demokraattisin ratkaisu se, joka perustuu tilastomatemaattiseen Gaussin käyrään eli kellokäyrään, yleisimmin tunnettu nimellä normaalijakauma. Niinkuin älykkyydessä, voimissa, kengännumeroissa ja erittäin monessa muussa arkielämän ilmiössä noudattaa ihmisten ominaisuuksien jakautuma tätä käyrää: suurin osa yksilöitä löytyy havaittujen äärimmäisyysilmiöiden väliseltä keskiosalta. Näin myös löylynsietokyvyssä. Mikäli löyly säädellään siten, että suurin osa yksilöistä keräytyy keskilauteille, niin vahvimmat saavat todennäköisesti ainakin jonkinasteisen tyydytyksensä ylimmillä lauteilla, heikoimmat taas alimmilla. Näin on jokaiselle suotu mahdollisuus yhteiseen osallistumiseen itsekullekin suoduista henkilökohtaisista resursseista riippumatta.

Kun ihmisestä on kyse, eivät mitkään ratkaisut ole täysin tyydyttäviä, ei myöskään tämä, sillä tätä kirkasta periaatetta valitettavasti hämärtävät yksilöpsykologian tasolla erilaiset itsetuntovauriot, joita olemme itsekukin elämämme aikana jokainen enemmän tai vähemmän saaneet, ja mitä enemmän joudumme kätkemään omanarvontunnon puutteemme sekä omissa että muiden silmissä, sitä vaikeampi meidän on laskeutua alalauteille. Niinpä edellämainittua jakautumaperiaatetta noudattaen keräytyvät ylälauteille sekä aidot löylynrakastajat että pahiten itsetuntovaurioiset. Tässäkin kohdin on löylynheittäjän taas oltava tarkkana, jottei aiheuta tälle jälkimmäiselle ryhmälle liian tuskallisia tilanteita. Tämä ratkaisu riippuu tietysti myös siitä, omaako löylynheittäjä humanistisdemokraattisen elämänkatsomuksen, vai katsooko hän heikkojen karsiutumisen kuuluvan väistämättömänä, luonnollisena ja peräti ehkä välttämättömänä osana elämän perusrakenteeseen. 

Olen koonnut muutamia edelläesittämiäni tekijöitä kaavaksi. Olen äärimmäisen tietoinen kuinka karkea on tämä pyrkimykseni saattaa löylynheiton onnistumisen todennäköisyyteen vaikuttavat tekijät täsmälliseen muotoon. Esimerkiksi saunojien psyykkistä tasapainoa esittävää tekijää ei ole. Sukupuolisuuden vaikutus (silloin kun eri sukupuolten samanaikainen oleskelu saunassa on ylipäätänsä mahdollista) on myös vaikeasti ennalta-arvioitavissa sen hyvin oikullisen mutta oikullisuudessaan erittäin voimakkaan vaikutuksen vuoksi. Näin ollen voidaan esitykseni hyvin helposti kumota kohta kohdalta. Kaavani päätarkoitus onkin lähinnä saattaa lukija omassa mielessään tietoisesti kiinnittämään huomionsa näihin löylynheiton ja sitä kautta koko saunomisen onnistumiseen vaikuttaviin perustekijöihin, ja muodostamaan omalle persoonallisuudelleen sopivan toimintastrategian. Esitettyjä lukuja ja esimerkkejä ei siis tule missään tapauksessa ottaa liian vakavasti. 

Todennäköisyyttä LISÄÄVÄT tekijät

Todennäköisyyttä VÄHENTÄVÄT tekijät

Esimerkit:

(katso myös tutkimukseni työtehon mittaamisesta)