Tuntematon juna kolkkaa

äänet sanoin, lausein solkkaa.

- Vankisielut! Pirunpolkkaa

Kaikki vaunut täynnä ain

veturi on tyhjä vain

kuka tätä junaa ohjaa?

Matka, määrä, vailla pohjaa

kattoa tai suuntaa muuta.

Mentäis vaikka kohti kuuta

senkin vielä ymmärtäis

vaikka matka myrskysäiss'

oiskin yhtä tuskaa, vaivaa.

Mutta tämä mieltä kaivaa:

Juna yksin viheltää.

Tuntematon määränpää

edessä jo häämöttää?

Ei, ei vielä päätä nää

matkass' jostain johonkin.

Pienenä jo aavistin

salaisuuden veturin:

sokein lyhdyin halkoo yötä

ikuisesti tehden työtä

voimatonta voimaa käyttää

joka kaikki ääret täyttää.

Mittaamaton matka sen

veturin ja vaunujen.

Matkustajat syntyy, kuolee

veli veljen arkun vuolee.

Äly keksii aatteet nää:

Tarkoitus ja Määränpää.

Junan pilli tuuleen soittaa

sävelmää

etkö nää?

Älyn heikot aatteet voittaa.

1978