Mielisin naista mies minäki

kolohonsa kopsahuttaa

kangellani kapsahuttaa

maata jäistä rapsahuttaa

lämpimäisen mullan löytää

kansan kaiken talven alta

katseen kylmän kankahalta

Liikaa toivon, likkaa toivon

liikalikkaa, piikalikkaa

liikaa toivon ja halajan

Eipä maalla Marjatoita

vesissä Vellamon sukuja

neitsyeitä, nuorikoita

- Löysinpä mieleisen minäki!

Ei miestä min pitele

lieden lämpö, nainen, lapsi

kummin silmin tielle katsoo

katsoo pitkään ja katoaa

maan varsille, merille miesi

Vanhana takaisin saapi

vanha vaivainen vavisten

kylmä on kotoinen liesi

tulet tuonnoin sammununna

viime kuussa ja kesänä

kuluneina kymmeninä

Ohi toistensa olevat

korvat kuurot kuuntelevat

mies ja vaimo, vasta nähneet

milloin nähneet, ei ikänä

vierreet vuodet, tietön taival

jolta ei konsana paluuta

1988