Tanssin narrina läpi viiden valtakunnan ja muuttelin kemiallisesti itseäni pitämättä väliä mikä luonnonmukaisuuden on. Naurun ja rakkauden sateet tulivat ja menivät, kolmoisplaneetat leikkoivat kultaisen meren taivaanrantaa, ja elin, elin, elin väärin ja oikein tavoin, tehtaat, junat, ihmiset huusivat irvisuillaan, heristivät kepeillään, joku käänsi taas kaleidoskooppia, heijastukset helähtivät, lukukelpoista mustan paperin valkoinen teksti, mustat nauravat hampaat valkoisissa suissa tuhansien piironkien hapertuvissa negatiiveissa.
1990