Syyssateessa tapasi kotiin kulkija taas olennon, joka vei hänes
kauas sumujen tuolle puolen ajan unohdukseen. Hän puhkesi ääneen
sateen, puheen virratessa humisi tuuli kaukaisista maailmoista betonisiltojen
alla asumalähiössä tuolla jossakin. Hän lauloi, yksinäinen
hullu, maailma hänen päässään, merkityksestä
raskas, arvoton, vuosisatojen laulu itsestään itselleen, ja joku
toinen ajan iskemänä pysähtyy luvussaan, toisen kirjoittaman,
hyytää selkäpiissä, tietää lukevansa itseään
eikä muita enää ole.
Markku Siivola