- Yhteys
-
- Ystäväni astui vierashuoneeseeni, sukuni johdolla kalustettuun. Kuulin oven siellä
käyvän lehahtaessani lentoon työhuoneeni ikkunasta yli peleihinsä hukkuneiden lasten
pihariemun, läpi viluisen kevättaivaan pohjattoman surullisen pilvipeiton. Sinisen
valonsäteen tähtien puoleisessa päässä käännyin ympäri. Hän oli ehättänyt jo
työhuoneeseeni. Olin sitonut säteen toisen pään päiväkirjaani merkiksi hänelle
minua seurata, mutta hän sulki sen etsiskellen minua komeroistani vaatteitteni seasta.
Hän kysyi minne olin mennyt ja arkipukuni vastasi olevansa tässä kuten aina. Viittoilin
hänelle pihan äänistä, raavin pihapuun jähmettynein oksasilmuin ikkunaa, enkä
löytänyt mistään hänen muistiinpanojaan.
1989