Kaikkien klassisten vaihtoehtohoitojen yhteinen punainen lanka on Andrew Weil. Muiden lukemattomien vaihtoehtoparantajien tavoin. Samaa temppurypästä hänkin tarjoilee. Terveyskasvattajat, erityisessä epäsuosiossani oleva ihmisrotu, pyörtynevät onnesta hänen läheisyydessään. Niin reippaanraikkaita elämäntapoja hän suosittelee.

Mutta minäkin pidän silti hänestä, luulen niin, vaikka hän aivan liikaa tunkee psyyken joka sairauden osasyyksi. Mutta hän tekee sen sentään toisin kuin omaa ammattikuvaansa suojelevan karkean ylipsykiatrisoinnin keinoin, joilla liian suuri osa somaattisen lääketieteen edustajista ymmärtämättömyydessään loukkaa potilaitaan, jota vallankin nuoret psykiatrinulkit vielä aivan liian usein omaan ammattiinsa hukkuneisuuden hurmassa vahvistavat viivyttäen näin turhan usein asianmukaista somaattista hoitoa.

Vaikka traditionaalisen lääketieteen arvostelu kuuluu jokaisen pikkuprofeetan repertoaariin, niin toisaalta nuo räksyttäjät ovat hyvin pitkälle oikeassa. Onkin ollut masentavaa näiden kymmenien vuosien aikana havaita, kuinka tyhmyydessä ja epäherkkyydessä ovat sekä traditionaalinen että vaihtoehtoparantaja keskimäärin samalla viivalla. Edellisen etu on valtavilla rahamäärillä synnytetty ja tuettu teknologia, joka on tietysti kaksiteräinen miekka, mutta kyllä se on parempi kuin ei miekkaa ollenkaan. Typerykset huiskivat sillä vasemmalle ja oikealle, mutta se ei ole välineen vaan käyttäjänsä syy. 

Weil ei ole typerys. Vaikka jo lääkäriksi valmistumisensa aikoihin hän oli saanut kyllikseen sen oireita tukahduttavasta pinnallisesta väkivaltaisuudesta hakeutuen oitis Amazonin sademetsiin, sieltä läpi Kolumbian, Ecuadorin ja Perun parannuksen ihmettä etsimään, hän kuitenkin tajusi vihdoin että olennaiset vaihtoehtotiedot löytää kyllä lähempääkin, ja traditionaalisessakin lääketieteessä on omat hyvät puolensa. Hän korostaa myös potilaan oman sairautensa tutkimuksen merkitystä kirjoista, parantuneilta potilailta, mistä tietoa vain pystyy saamaan hellien ajatusta mielenkiintoisesta omahoidon muunnelmasta; valtakunnallisista sairauksien mukaan luokitelluista paranemisrekistereistä, joista sairaat ja terapeutitkin löytäisivät samasta sairaudesta parantuneita ja käydä ottamassa oppia heiltä.

Weilin sympatian saa erityisesti mielikuvaterapia, mutta myös sen lähisukulainen hypnoterapia, biofeedback, ympäristömyrkkyjen välttäminen, akupunktio, naturo- ja osteopatia, kiropraktiikka, homeopatia, kasvilääkintä, shiatsu, rolffaus, jooga, ayurveda, uskolla parantaminen ja muut vaihtoehtokonstit. Ohjeissaan hän harrastaa samaa näennäistarkkuutta kuin muutkin parantajat, tietävyyttään korostaen ja näin terveyskauppojen uhrilampaiden kohtalon sinetöiden. Hauskin ohje oli naisten kuumiin aaltoihin siveydenpuun suositteleminen! Silti kaiken lomassa painottuu onneksi myös tavallisen maalaisjärjen sanelema kohtuus ruokavaliossa, levossa ja liikunnassa.

Laajempi hänen näkemyksensä tyyppihupsutteluistansa huolimatta silti on kuin ehtoihinsa ja vaihtoehtoihinsa lukittuneilla yleensä, huokaan, ja ylipainoisena sytytän taas seuraavan tupakan. Aika pitkällehän hän sopisi minulle ja muillekin.