Tuhansien seksiterapeuttien sankassa joukossa täytyy olla muitakin tosi ammattilaisia kuin ruotsalainen Dagmar O'Connor. En ole heitä kuitenkaan nähnyt. O'Connoria minulla on ollut onni nähdä kaksi kertaa, ensin Weilin+Göösin vuonna 1987 kustantamassa "Nautitaan toisistamme", nyt tässä jatko-osassa.

Ratkaisun avaimet: lämpö, kärsivällisyys ja huumori. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Huumorin uskomattomaan voimaan uskovana painotan vallankin viimeistä, joka lihallistuu O'Connorin tekstissä. Aivan samoin kuin hänen edellistäkin kirjaansa lukiessani huomasin mahdottomaksi pitää kasvojani peruslukemilla. Suupieli vetäytyi väistämättömään hymynvirneeseen hänen riemukkaanhervottoman tekstinsä äärellä. Se ei rehevästä huumoristaan huolimatta lyö koskaan yli mauttomuuksiin, ei koskaan jää puoliväliin väljähtymään.

Harvat pystyvät tyylikkäästi tasapainoilemaan nuoraa pitkin kuolleentieteellisen kuivanatinan pölinästä, vapautta teeskentelevän räkäilyn limaisuudesta tai tätimäisen opettavaisuuden mitättömyydestä asioiden rehevänkosteaan ytimeen. Se vaatii kypsän persoonallisuuden ja rautaisen ammattitaidon harvinaista yhdistelmää. Viimeksimainittua on O'Connorille kertynyt seitsemäntoista seksiterapeuttivuoden aikana sairaalassa, yliopistossa ja yksityisvastaanotolla. Lisäksi hän on alkujaan Masters&Johnsonin perusteista muokaten kehittänyt "laajennetun sukupuolisuuden työryhmät", joiden kokemusten perusteella hän esittää kirjansa loppupuoliskossa seitsemän viikon itsehoito-ohjelman pariskunnille. Vaikka hän siinä joutuukin esittämään samanlaisia lääppimisohjeita kuin kaikenkarvaiset kovien kansien väliin päässeet mitättömyydetkin, kuinka erilainen onkaan taso! Tekniikka ei koskaan jää yksikseen vaan saa seurakseen koko ihmisen. Hän puhuu todella aistillisesta rakastelusta, ei seksistä eikä sukupuolielimistä. Hän tahtoisikin muuttaa tittelinsä seksiterapeutista aistiterapeutiksi.

Eiväthän seksipulmat helposti ratkea vaikka olisi millainen terapeutti kiilapoikana, mutta silti uskon O'Connorin kirjoihin niin paljon, että suosittelen ongelmapariskuntia hassaamaan rahansa näihin kahteen kirjaan, sillä jos apu on painetusta sanasta ylipäätänsäkään löydettävissä, niin näistä kirjoista se löytyy.

O'Connorin vastakohtana mainittakoon lopuksi samaan aikaan saamani "Ihanaa seksiä", joka typerehtii naurettavan maisterismaisella mitättömän itsestäänselvällä seksiin kuulumattomalla arkitiedolla, pseudotieteellisellä ylianatomisuudella, tyhjänpäiväisillä orgasmikäyrillä, kuivankuolleella "kyllä masturboidakin saa"-tyyppisellä näennäisvapaamielisellä tekstillä, jonka kuivatussahtelujen parissa ikävystyy aivan lurpalleen. Muutama typeränsiistin himoton asiallisuuteensa sammahtanut naimakuvakin tosi älykääpiöisten huomautustekstien kera on mukana. Murrosiän alkuvaiheessa voisi tätä kirjaa pitää vielä hyvänä. Sivistyneen sieluni sopukoista huomasin yhden ytimekkään sanan nousevan tätä kirjaa kuvaamaan: PLÄÄH!