Claudia Bernhardt Pacheco: Tiedostaminen parantaa. Suom Anneli Kilpeläinen. Proton (Portugal) 1991.

Analyyttisen trilogian eli integraalipsykoanalyysin (IPA) perusti brasilialainen tohtori Norberto Keppe vuonna 1970 kun hänelle ei Freud ja Viktor Frankl kelvannut. IPA nousi maihin Suomessa vuonna 1989 toimittaja Anja Niemelän kirjalla 'Tunne itsesi - ole terve', josta totesin, että integraalipsykoanalyysi kuuluu simppeliterapioihin, jotka oikoviivaisempikin oppii. Linja jatkuu: IPA:n "Dialektinen tekniikka on erehtymätön". IPA on "ainoa mahdollinen tapa" hoitaa menestyksellisesti elimellisiä sairauksia. Lääkäri Pachecon soveltaa innolla IPA:n inversiotekniikkaa kääntäen kaikki potilaan puheet "dialektisesti hänen sisäiseen maailmaansa". Ja potilaalta katoavat peräpukamatkin. Pacheco on liukastunut viisastenkiveltään oman ajatusmallinsa sormustimeen kohdaten ajattelunsa matkanpään IPA:n teomania-käsitteessä; ihmisen jumalankaltaisuuden tavoittelun suuruudenhulluudessa, joka lietsoo vihaa ja pelkoa "joista kaikki sairaudet ovat suorasti tai epäsuorasti johdettavissa", niin fyysiset kuin psyykkisetkin.

IPA:n ideaa ulkoisen näkemisestä sisäisenä ei saa katetta muusta tekstistä. Sen kaunis toteamus todellisen tietoisuuden olemisesta tietoisuutta samankaltaisuudestamme Jumalan kanssa vääntyy irvikuvakseen, sillä juuri IPA on se suuruudenhulluin ja oikeassaolevin heijastaen potilaisiinsa oman patologiansa. Sen väite juuristaan psykoanalyysissä, Freudissa, Melanie Kleinissa, Wilfrid Bionissa, Sokrateessa, Kristuksessa, Kierkegaardissa ja Bergsonissa on yhtä vakuuttava kuin itseni polveutuminen Aatamista. Kuten jo Niemelän kirjassa, niin tämänkin kirjan täyttävät seuraajien todistukset uskostaan, terapeuttien renkaanjäljet polttomerkkeinä potilaiden nahoissa, haukkumista lähenevät tulkinnat ("somatisoiva potilas useinkin loukkaantuu syvästi analyyttisistä tulkinnoista"), susilaumahenki "tiedostamis"ryhmissä ("he osoittivat hänen pinnallisuutensa, aggressiivisuutensa, kateutensa, laiskuutensa, ylimielisyytensä - tämähän on normaali käytäntö kaikkien ryhmäterapiaan osallistuvien potilaiden kohdalla"), usko asiain todellisesta laidasta, IPA:n parhaimmuudesta, käänteentekevyydestä, ensimmäistä kertaa tieteen ja uskonnon yhdistävästä suuresta synteesistä.

Vaikka integraalipsykoanalyyttinen internationaali ei saakaan maailman kaikkia terapeutteja yhtymään ainoan oikean totuuden alle, turhan monet tulevat pistämään päänsä internationaalinsa santaan Suomessakin, kun kuusi kirjaakin on suomeksi jo käännetty, ja Helsingistäkin löytyy "Pohjoismaiden Analyyttinen Trilogia Instituutti". Tervetuloa vain Suomeen, jonnekin ylipsykiatrisoivan psykosomatiikan ja polvirukousten välimaille; eipä kai täällä yksi punatulkku käkien seurassa paljon hätkäytä, kuten eräs pariisilainen portsari drinkille pyrkivälle edesmenneelle papukaija Pula-Aholle aikoinaan jo totesi.