Mitä on tuolla puolen kehtoni, kotini, maani, maailmani, kysyy ihminen, hakee niihin mieleisensä vastaukset, joihin tyytyy ja uskoo, puolustaa uskoaan, rakastaa ja vihaa siinä sivussa, ja kuolee pois, moni jo eläessään politiikkaan, filosofiaan, uskontoon, tai vain harmaaseen välinpitämättömyyteensä. Tai rakentaa maailmastaan opin, jonka elämystaustaa eivät hänen seuraajansakaan vastoin omaa luuloaan ymmärrä seuraten omien aivojensa lokeroihin heittynyttä johtajansa varjoa kunnes opin viimeisetkin toisiaan vastaan taistelevat sivuhaarat imeytyvät vihdoin ajan loputtomaan hiekkaan.

Parituhatta vuotta ja tuhansia uskomuksia jälkeen jeesuksen kiertelee muiden ajattelumuotojen seassa sitkeästi edelleen alkuaan Siperian varhaiskantaisten heimojen keskuudesta lähteneitä shamanismin haaroja, parannussisältönsä ja iäkkään kunnianarvoisuutensa vuoksi soveliasta kaupallistamiseenkin.

Yksi kauppamiehistä on Serge Kahili King, havaijilaisen suunnan Aloha Internationalin puheenjohtaja, jonka kirja on pikemminkin hänen oma kurssi- ja vekotinmainoksensa kuin vakavasti otettava. Olisihan se suuremmankin kustantajan "neurooseista vapaaksi 30 päivässä" - kirjallisuusryhmän sekaan sopinut monesta terapiamuodosta tuttuine mielikuvaharjoitteluineen maailmassa pärjäävyyden harjoittamisvälineeksi, ei todellisen itsetuntemuksen. Sen perusmuotti on jokaisesta pikkumystiikkaliikkeestä tuttu ja turvallinen: kerätään vain oman näkemyksen mukaisia tapahtumia "todisteiksi", paisutellaan oman uskon merkitystä ja luotetaan tyyppihupsutuksiin kuten Kingin energiankeruuvempaimiin ja väitteisiin Armenian maanjäristyksen yhteydestä Neuvostoliiton pääministerin YK:ssa pitämään puheeseen.

Vanhenemisen myötä ovat monet vaikuttajat muuttuneet piinallisen suuruusharhaisiksi, sitä helpommin, mitä vahvempi ihailijamuuri suojaa heitä kritiikiltä. Sigmund Freud havitteli kansojen psykoanalyysiä, Wilfrid Bion halusi löytää korrelaatioita rahanarvon vaihtelujen ja ryhmäpatologialuokitustensa välillä, Wilhelm Reich kajahti sekopääksi alkulimaorgasmeineen ja orgonienergioineen, ja Viktor Frankl pöyhkeytyi logoterapioineen varsinaiseksi riikinkukoksi.

Norberto R. Keppe panee paremmaksi. Psykoanalyyttisen trilogian eli integraalisen psykoanalyysin (IP) keskeisin kiinnostuksen kohde; aina teomaniaksi eli jumalankaltaisuuden luuloksi asti yltyvä megalomania eli suuruudenhulluus osoittautuu tässä Keppen 66-vuotiaana valmiiksi saattamassa kirjassa entistä selvemmin luojansa omaksi patologiaksi. Hän uskoo mm. olevansa Einsteiniäkin terävämpi, uudistavansa fysiikan ja metafysiikan, ja julistaa tietojensa vapauttavan tämän planeetan elämää sotkevia kadotuksen henkiä.

Hänen vainoharhainen kokemustensa tulkinta on jo niin vääntynyt, että kaikki uudet vaikutelmat vain vahvistavat hänen oikeassaolemisensa uskoa ajaen hänet ajelehtimaan ihmisyhteydestä yhä kauemmas hänen huutaessaan pirstotuin lausein olevansa totuutta puolustava jalo ihminen tässä Luciferin hallitsemassa perkeleellisessä maailmassa. Hän vihaa sionisteja ja vapaamuurareita, tietää Kennedyn ja Wilhelm Reichin tappajat ja inspiraationsa horoskoopeista ja Nostradamukselta saavan läntisen maailman pankkiirien, suurliikemiesten ja poliitikkojen muodostaman yhteiskuntajärjestystä uhkaavan salaliiton. Sillä on solutetut agentit myös tieteellisissä, filosofisissa ja uskonnollisissa organisaatioissa, ovatpa syynä maanjäristyksiinkin. Se on kuulemma pitänyt tämän maailman viisaimman tietäjäraukan tekstien "totuutta" vaarallisena.

Vanhan Keppen suuruudenhulluus ei kaipaisi kommentteja, jos se löytyisi vain sairauskertomusten välistä, mutta kun siihen uskoen sitä levittää kansainvälinen järjestö korkeatasoisesti painettuna kirjana, on sillä esimerkkiarvoa koko ihmiskunnan alkeellisuuden osoittajana. Suomessakin on IP ennättänyt suomentaa kaksi muutakin IP-kirjaa ja levitellä psykiatrian yksiköihin mainoslehtisiään, järjestää luentoja Helsingin ja Joensuun yliopistoihin ja harjoittaa ryhmä"terapiaansa"; Maon Kiinan suosimien virheentiedostusistuntojen kaltaisia, joiden "teho" perustuu jo ennalta määrättyyn terapoitavan alistamiseen.

IP on yksi monista ryhmistä ja yksilöistä, jotka odottavat tilaisuuttaan valtaan ja - vastoin omaa uskoaan - toisinajattelijoiden eliminoimiseen. IP pysynee kuitenkin valtapolitiikan aseeksi riittävän typeränä ja sairaana edelleenkin. Sellainen oli onneksi myös 60-luvun Suomessa mm. Pekka Siitoimen mystinen hölynpöly, joka sitten muuttui puhtaaksi fasismiksi. Pelottavampi on scientologien puolisotilaallinen järjestökuri ja aktiivi hakautuminen yhteiskunnan muihin rakenteisiin niistä syttyvine oikeudenkäyntiprosesseineen useassa maassa.

Suhteet kuitenkin kohdalleen: poliittiset sekä rotuun ja ihonväriin sidotut uskonnolliset liikkeet ovat huikean paljon vaarallisempia, se voidaan tälläkin hetkellä nähdä maailman kymmenissä sodissa.