Veikko Viima: Psykoanalyytikon psalmi. Herättäjä-Yhdistys 1987

Kirkkodekkari:

Konstit on monet sano eukko kun kissalla pöytää pyyhki, vaan oikeastaan sympatiseeraan tätä lapualaisen Kirkolliset Kustantajat r.y.:hyn kuuluvan Herättäjä-Yhdistyksen konstia tuoda jumalan sanaa jumalattomille murhilla ratsastaen. Toinenkin kärpänen saadaan samalla iskulla: ei psykiatria raamattua pidemmälle vie, sen näyttää jo psykoanalyytikon psalmi, kuten katumuspsalmia kolmekymmentäkaksi (Autuas se jonka rikokset ovat anteeksi annetut...) kuulemma leikkisästi kutsutaan, näin kertoo päähenkilö loppuhuipennuksessa kahvikutsuseurueelle juuri ennen kuin paljastetaan murhaaja: psykiatriasta kiinnostunut kunnanlääkäri Jouko Immonen, mitä sitä tässä salailemaan.

"Mutta eikö tämä toisaalta ole vähän teatraalista - aivan kuin jostain perinteisestä dekkarista" antaa kirjailija päähenkilönsä epäillä tällaista klassista ensin-seura-koolle-sitten-poliisi-loistavassa-puheessaan-kiertää-todisteiden-verkon-murhaajan-ympäri-loppuratkaisua. "Niinhän se on, Koistinen, niinhän se on" sanoisin Loirin tyyliin. Samanlainen fantasian todellisuuteen sekoitusyritys on myös kirjailijan esipuheessa, jossa hän kertoilee sisä-Suomen pieneen maalaisseurakuntaan papiksi muutettuaan löytäneensä edeltäjänsä ilmeisesti kirjaksi tarkoittaman käsikirjoituksen, jonka hän nyt julkaisee muuttamattomana.

"Seuraavat sivut olkoot ikään kuin johdatuksena papin ja joidenkin seurakuntalaisten pyhään ja arkeen" toivoo kirjoittaja. Kovin oivaltavaa ihmiskuvausta on kuitenkin turha etsiä tästä suomalaisesta kirkokyläDallasversiosta, pienine ihmisineen turhamaisuuksineen ja vikoineen. Onpahan sellaista arkipäivän havainnointia.

Kirjoittaja on vt. kirkkoherra Veikko Viima, ja tässä todellisuuden ja fiktion sulauttaminen todellakin onnistuu. En lainkaan pysty päättelemään, ovatko nimi ja ammatti tekaistuja, mutta ainakin kustantaja on varmaan aito. Se puolestaan tekee näin homeopaattiseksi laimennetun kristillisen sanoman julkaisuperusteet erityisen kiinnostaviksi. Tämän kirjan kristillisyyden vertainen annos olisi sallittua melkeinpä vaikka Rautakirjan sekulaaridekkaripokkareissa. Toisaalta tekstin huutamattomuudessaan jopa miellyttävä ideologinen sävy tuntuu minusta ehkä vain näin ensilukemalla kovin hiljaiselta, kun raamatunlauseiden tykistökeskitystä ei kuulunutkaan jauhamaan lukijansa ideologisia rintamalinjoja. Kirjoittajahan taitaa ihan tosissaan hieroa rauhaa toisinajattelevien kanssa.

Entä kustantajan motiivit? Onko sen maallistuminen selkeän tyyntä vaahdon suupielistään kuivannutta kristillisyyttä, vai ihmisen puolesta taistelevaa desperadoevankeliumia kaikin kuviteltavissa olevin keinoin ennen Harmageddonia, vai tavanomaista ekonomista panos/hyötyajattelua? Myydäänkö seurakunnan sisällä vai tavallisissa kirjakaupoissa? En voi kuvitella sille oikein mitään kukkarojaan aukoilevaa kohderyhmää.