Pois

Psykiatristen ja psykologisten parisuhdehölmöyksien kuivalla asiantuntija-aavikolla kauan harhailtuani törmään vihdoin virkistävään keitaaseen, joka pystyy jopa tuon aikoja sitten omaan sukupuolettomaan karttakeppisyyteensä kuolleen "parisuhde"-sanankin herättämään henkiin ilman oksetuksen tunnetta.

Naisen Todellinen Käyttöopas on nyt ilmestynyt.

Helsingin Sanomien lukijat ovat saaneet nauttia sen viisauksista jo pitkään Hesarin Nyt-viikkoliitteessä, mutta nyt on tämä Rossen, Sillantauksen ja Gyllingin mainion sarjakuvaoppaan 58 osaa naisen salattuun sieluntilaan saatavana myös yksissä kansissa. Hesarin sarja jatkuu kuitenkin edelleen, tämän kirjoitushetkellä jo osassa 73, sekin vallan herkullinen ohje siitä, kuinka miehen tulee tulee kertoa naiselleen edellisistä naisistaan.

Rosse on kuvittaja, Sillantaus toimittaja, Gylling arkkitehti. Takakansi ei valehtele tekijöistään: "Kaikki kolme ovat kokeneita miehiä rakkaudessa naisen kanssa." Siitä laitan vanhan sovinismini lisäksi pantiksi vielä psykiatrin ammattinikin. Niin tarkkoja oivalluksia on siinä kymmenittäin, ja mikä hämmästyttävintä ja tärkeintä: ne eivät ole kyynisiä, kylmiä tai pirullisia, vaan päinvastoin hämmästyttävän lämpimiä. Juuri tämä yhdistelmä tekee siitä Todellista Huumoria.

Teos johdattaa meidät havaitsemaan olennaisimmat asiat naisemme pitämiseen tyytyväisenä. Viisaudet alkavat tarkimmalla tähän asti näkemälläni määritelmällä suhteen syntyhetkestä: "Heti suhteen alussa nainen alkaa pitää miestä ja tämän ihomatoja ominaan .... Mies luulee, ettei kyseessä ole vielä suhde, mutta suhde alkaa heti, kun yksikin ihomato on puristettu".

Vain osa ilkikurisuudesta on kätketty itse tekstiin, joka pysyy aina näennäisen asiallisena, ja vain rivien väleistä kuuluu naurunpyrskähdyksiä. "Naisella on tietoja. Hän ymmärtää elämää. Jos mies yrittää kysyä, mitä nainen oikein ymmärtää .... hän saivartelee. Miehestä saattaa tuntua että hän ymmärtää naista paremmin kuin tämä häntä. Mutta nainen ymmärtää paremmin sekä naista että miestä. Vaikka mies on mielestään täysin looginen, se ei auta, koska hän ei ymmärrä. Mutta mitä nainen ymmärtää ja mistä nainen on saanut ymmärryksensä, sitä mies ei koskaan saa tietää".

Vasta kuvat antavat tekstille sen lopullisen monimielisyyden. Ne ovat myös miehelle naureskelun pääkanava. Niitä vasten asiantuntijatekstin näennäisen kuivuuden koomisuus kohoaa huippuunsa vahvistettuna vastakkaisen sivun vakavailmeisellä ja -puheisella tiedemiehellä laboratoriossaan. Monet kuvat vaikuttavat satunnaisilta ennenkuin tajuaa juuri niiden sisältävän koko jutun huipennuksen. Rossella on nautinnollinen taito räjäyttää tekstin rivienvälinen viesti absurdeihin ulottuvuuksiin, kuten hirmulisko miehen sinkkuelämän kuvaajana, jänis tuijottamassa viulua kuvauksena naisen ja miehen käsityseroista romantiikasta, männän kuva puhuttaessa miehen käsityksestä seksiaktin syvimmästä olemuksesta. Papukaija orrellaan ja nauhuri pyörimässä kun miestä kehotetaan puhumaan aktin jälkeen naiselle lemmestä vaikka biljardikaverit jo odottavat. Mies hävittämässä liekinheittimellä vaatteita joita kantoi toista naista tavatessaan. Mutta ei sitä voi kertoa, se on nähtävä, myös toisiaan vahvistavien kuvien sarjana.

Heidän miestyyppinsä on hieman veltostunut ja kaljuuntunut köntys, joka hönttiytensä ohella on mitä ovelin naismanipulaattori, joka lempeiden petostensa kautta antaa naisen elää omassa maailmassaan - ja miksei antaisi, sillä viimeisellä sivulla paljastavat tekijät sen päämäärän, mihin tämä ihastuttava naistenkäsittelyopas tähtää: "Se on itse elämän tarkoitus, ja sen näette vasemmanpuoleisella sivulla", jossa on kuvattu mies ja nainen kahden lapsensa kanssa lämpimän rakkauden ilmapiirissä.

Harvoin yhdistyvät sarjakuvat, teräväkatseisuus ja lämmin huumori näin nautittavalla tavalla.