Jos et pienenä aikuisen silmän välttäessä heti hotki vaahtokarkkejasi, menestyt elämässäsi. Tämä on psykologian tohtori ja New York Timesin tiedetoimittaja Daniel Golemanin testeistä kuuluisin. Kenellä on itsekuria, löytää empatiakyvyn, joka puolestaan avaa mahdollisuudet sääliin ja uhrautuvuuteen ja kenties ennen pitkää on osana maailman pelastamisessa tunnetaitoisuuteen tähtäävien tunneälyn (Emotional Intelligence) vahvistamiskurssien avulla.

Lukijat voivat testata oman tunneälyosamääränsä osoitteessa http://www.utne.com/cgi-bin/eq. Se on Golemanin itsensä laatima hupitesti. Itse sain keskimääräistä huonomman pistemäärän. Vastasin näet rehellisesti. 

Hänen teoksensa roikkui julkaisuvuodestaan 1995 lähtien Publisher's Weeklyn bestsellerlistalla seuraavan vuoden lokakuuhun saakka osoittaen osuneensa amerikkalaisiin perusarvoihin, suorastaan militaarisvivahteisiin. Itsekuri ("jo Aristoteleen päivistä lähtien filosofit ovat tienneet [harvennus minun], että hyvä elämä perustuu itsekuriin"), tahdonvoima, luonteenlujuus, impulssien hallinta, stressinsieto, tunteiden hallinta, ryhdikäs päättäväisyys, siinä tunneälyisen ihmisen perusainekset, menneen raivaajahengen haikea kumu amerikkalaisten sydämissä. Tieteen ja koulun arvostus sekä erittäin onnistunut nimi vielä pisteeksi päälle ja bestseller on taattu. Yhteiskuntakritiikki jää Amerikkalaisen Unelman tahraantumisen hämmästelyksi: rikollisuus nousee, huumeet lisääntyvät, perhesiteet särkyvät, moraali rappeutuu, eettiset normit höltyvät! 

Muutamiin satoihin amerikkalaisiin kouluihin järjestettyjä tunneälyn kursseja on jouduttu lopettamaan ja sulauttamaan muihin oppiaineisiin, hauskimpana huippuna näkymätön tunnetaitojen ja sosiaalisten kykyjen kurssi! Niinhän aina ensi-innostuksen jälkeen käy. Golemanin haaveet murtuvat tehtävänmittaisten opettajien puutteeseen. Kuten muutkin kauniit opetussuunnitelmat. Kourallinenkin hyviä opettajia on parempi kuin ei mitään, ja käytännön harjoituksiin nojautuvat tunnetaitoisuuskurssit tarpeellisia. 

Samaa ilmiötä voidaan kuvata monenlaisin käsittein. Tunneälyn puutteessa on paljon samaa kuin Asperger-oireyhtymässä, jonka suomalaisetkin psykiatrit alkavat tuntea amerikkalaisen DSM IV (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) psykodiagnostiikan kautta. Aspergerin keskeisin piirre on sosiaalisen kanssakäymisen heikentyminen vaikean empatiakyvyn puutteen vuoksi. Asperger-ihminen on kuin emotionaalisesti värisokea: hän näkee kyllä tarkasti mutta menettää sävyt.

Asperger on puolestaan lähellä autistisuutta, johon viimeksimainittuun kuuluu kuitenkin myös puheen häiriintyminen ja aikaisempi ilmeneminen. Aspergeria voidaan myös epätieteellisesti nimittää narsismin huipuksi. Asperger havaitaan eniten kouluiässä, ja siihen ei yleensä voida vaikuttaa mitenkään. Lievempiä muotoja voidaan nimenomaan käytännön tilanteisiin perustuvan opetuksen, juuri Golemanin hahmottelemien tyyppisten, keinoin hiukan auttaa, vaikka he eivät oppisikaan käyttäytymisen perussääntöjä elämyksellisesti vaan ulkokohtaisen mekaanisesti soveltaen. Klassinen psykoterapia on tehotonta. 

Goleman juurittuu myös länsimaisen luonnontieteen ihailijaksi todeten voineensa kirjoittaa kirjansa vasta nyt, kun tieteellinen aivotutkimus on vihdoin päässyt todellisiin tuloksiin. Tämä on tavallaan totta vaikkei sillä olekaan tekemistä Golemanin korkeimpien opetusihanteiden kanssa. Aivotutkimus on nykyaikaisten kuvantamismenetelmiensä vuoksi vasta nyt saanut välineet emotionaalisten prosessien todella reaaliaikaiseen tutkimukseen, vaikka epäsuoraa tietoa mm. erilaisten aivovammojen ja aivosairauksien tutkimusten kautta on tietysti ehtinyt kertyä jo vallan mittavasti.

Kuten uskonnoissa ja politiikassa, kaipaa länsimainen mieli yksiselitteisyyttä, joka neuropsykologian alueella pyrkii muotoutumaan lokalisaatioteorioiksi jossa käyttäytymisen muodoille uskotaan löytyvän anatomiset vastineet. Juuri yksinkertaistustensa vuoksi on suuren yleisön helpointa käsittää tämän tyypin teoriat niiden vääristymisenkin uhalla. Golemanin mieliyksinkertaistus on amygdala eli mantelitumake, jolle hän sälyttää - tietysti tutkimustuloksia siteeraten - melkoisen määrän ihmisen emootioihin liittyviä tekijöitä. Mantelitumake on tunteiden vartiomies, joka pystyy salamannopeasti kaappaamaan itselleen hirmuvallan joko hyvin tai pahoin seurauksin. 

Kulttuurin perusarvoja tukevista piirteistään huolimatta Golemanin kirja ei olisi ollut menestys vaikkapa suunnilleen samaa tarkoittavien Egon joustavuus tai Interpersoonallinen älykkyys -käsitteiden nimisenä. Tunneäly sitävastoin lupaa kaksi kärpästä kerralla: älyä ei tarvitse antaa pois ja tunteen saa vielä kaupanpäälle. Goleman osaa käytellä sitä myyvimmällä tavalla: kaikkiselittävänä neulansilmänä, josta maailmanilmiöiden kameli kiskaistaan lävitse.

Goleman katsoo itsensä lähinnä tiedottajaksi antaen kunnian tunneälyn teoriasta John Mayerin ja Peter Saloveyn 90-luvun alussa julkaistuille teksteille. Neuroklassikkoainesta on Golemaninkin siteeraamassa Antonio R. Damasion kertomuksessa tunnevammaisesta aivovauriopotilaastaan Elliotista (Antonio R. Damasio: Descartes' Error : Emotion, Reason, and the Human Brain. Avon Books 1994, 1995). Damasio pyrkii kirjallaan kumoamaan Descartesin käsityksen mielen ja kehon erillisyydestä saaden tietysti tukea aivotutkimuksen koko nykyiseltä rintamalta.

Goleman siteeraa, ammattitiedottaja kun on, runsaasti muitakin tutkimuksia, joiden positiivisia tuloksia tulkitessaan hän ei tuo esille karsiutumisvaikutusta: juuri eniten vammautuneet eivät joko tule tutkimuksiin tai jäävät niistä heti alussa pois. Tämä yhdistettynä siihen, että toisen ihmisen kiinnostus sinänsä - kiinnostuksen pintasyystä riippumatta - saa melkein minkä tahansa ihmistutkimuksen osoittamaan myönteisiä tuloksia.

Hän luottaa yhteiskuntaan ja koulutukseen psykologimme Mirja Kalliopuskan 80-luvun projektien tyyliin empatiarintanappeinen ja leveän rintaman tunnekasvatuksen toimintaohjelmineen "vauvasta mummiin ja vaariin". Yliampuvine ihanteineenkin nuo projektit kuvaavat ihmissuhdetaitojen olennaisia puolia, nimitettiinpä niitä kulttuurinsa ja aikakautensa mukaisesti miksi hyvänsä.