Artemidoros Daldislainen: Suuri unikirja. Kreikankielestä suomentanut Kaarle Hirvonen. WSOY 1970, 1986.

Monien nykyisten unentutkijoiden mielestä on merkittävin unientutkija ennen Freudia ollut pari vuosisataa jälkeen Kristuksen elänyt Artemidoros Daldislainen (joissakin lähteissä Efesolainen). Hyviä unienselittäjiä on varmasti riittänyt maailman sivu, mutta he eivät saaneet työtään painetuksi kuten Artemidoros, joka teki laajan työn kootessaan yhteen sen ajan näkemykset unien luonteesta.

Suomentaja näyttää yhtä huolekkaasti paneutuneen asiaansa kuin Artemidoros itse, joka näkyy peräti 27 sivun pituisessa suomentajan johdannossa, missä hän esittelee unentutkimuksen historiaa nykypäiviin saakka, eniten tietysti Artemidorosta. Kun käännös on vielä alkukielestä tehty ja saksannoksiin vertailtu, vastaa se varmaan aika tarkasti alkuperäistä tekstiä.

Suuren Unikirjan irtokannet ratsastavat seksuaalisuudella: edessä alaston nainen ja hevonen, kylläkin vain patsaina, takakannessa seksuaalisuuden alleviivausta ja menneen ajan seksuaalisen vapauden perään läpinäkyvästi laskelmoiden nyyhkyttämistä, mutta kyllä ihan tavallisesta Jallusta kostuu paljon enemmän ja halvemmalla, joten sen vuoksi ei kannata melkein kahtatuhatta vuotta taaksepäin ajassa mennä. Ja kun Artemidoros pitää kaikkia muita kuin edestäpäin tapahtuvia yhdyntäasentoja julkeuden ja irstauden ilmauksina, lorpahtanee hekumoitsijamme into entisestäänkin.

Artemidoroksen ja Freudin väliltä ei länsimaista löydy muita yhtä täydellisiä kokonaiskatsauksia unista. Kovin heillä on kuitenkin eroja: Freudin mielestä kaikki unet ovat merkityksellisiä, Artemidoroksen mielestä voitiin unet jakaa kahteen pääluokkaan: jouto- eli rihkamauniin ja enneuniin. Freud ei enneuniin uskonut, joten Freud näki merkitystä siellä missä Artemidoros pelkkää roskaa. Samanlaista on heidän tulkinnoissaan kuitenkin se, että he ottivat tarkasti huomioon unennäkijän niin persoonalliset ominaisuudet kuin myös hänen elinympäristönsä. Kumpikin hylkäsi siis absoluuttiset unitulkinnat eli varoivat antamasta tietylle unisymbolille tiettyä täysin kiinninaulattua merkitystä. Kummatkin tästä huolimatta tuntuvat naulanneen lukuisan joukon unisymboleja melkein liikkumattomiksi. Esim. C.G. Jungiin verrattuna ovat kummatkin tässä suhteessa melkoisia "absolutisteja".

Hiukan samantyyppistä esityksellistä lipevyyttäkin Artemidoroksessa on kuin Freudissakin. Kummatkin pitivät yleisölleen kaunopuheisia esitelmiä, Freud ensin todelliselle ja myöhemmin kuvitellulle yleisölle, Artemidoros taas omistaen tekstiään aikalaiselleen Cassius Maximukselle sekä omalle pojalleen. Kummatkin vakuuttavat pitäytymistä vain tosiasioissa ja kummatkin tulevat johtopäätökseen oman tulkintajärjestelmänsä ehdottomasta paremmuudesta kaikkiin muihin nähden. Ei siis mitään uutta siinä suhteessa auringon alla.

Mikä Artemidoroksen arvo sitten tavalliselle lukijalle on? Toisaalta on asia hiukan niin kuin Artemidoros enneunien alalajeista puhuessaan herkullisesti tokaisee, jotta "jätän tahallani määrittelemättä nämä käsitteet yksityiskohtaisesti, sillä sen, jolle ne eivät ole selviä sellaisenaan, en usko ymmärtävän myöskään selitystä". Toisaalta voi Artemidoros hiukan pehmentää jonkun kovapäisen mutta herkkäsieluisen yksi-symboli-yksi-tulkinta-ajattelua, ja todellakin silloin tällöin johtaa eläviinkin oivalluksiin. Kun Artemidoros ei kuitenkaan tuo selitysprosessiaan koskaan unennäkijän henkilökohtaisen elämyksen kuvauksen tasolle, vaan esittää todisteet miltei yksinomaan vain ulkoisten toteutuneiden tapahtumien kautta, sekoileepa siellä täällä numerologiallakin, vetää tämä enneunihunaja mystisismin raatokärpäset paikalle ja karkottaa enneunia - sinänsä turhaan - kavahtavat. Tämä on vahinko, sillä eihän lukijan tarvitsisi muuta kuin loksauttaa enneunisuodin silmillensä rationaalisen maailmankuvansa suojaksi, ja silti jäisi jäljelle vielä huomionarvoista mietittävää unien monitahoisen symboliikan ja unennäkijän persoonallisuuden välisistä suhteista.

Kyllä vanhan herran elegantti ja terävänäköinen teksti on ansainnut tulla painetuksi suomeksi vielä toiseenkin kertaan hiukan tasapainottamaan sitä tyhmän totista tai saalistavaa unikirjaroskaa, jota jokaisen maan jokaisena aikana kaikkialla julkaistaan konttorityttöjen lounastaukohihityksiä silmälläpitäen, jos vain rahaa riittää ja hallitsija sallii.

kts myös Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa