Tony Hazzard: Unet ja niiden merkitys. Suom. Tiina Hemming. Karisto 1990

Mikäli kirjaa mainostetaan sen takakannessa helppolukuiseksi, saan heti epäilyrefleksin. Ja jotta kävisi toteen mikä takakanteen kirjoitettu on, niin totisesti, totisesti, on tämä unikirja todella helppolukuista standardisoopaa, mekanisoivaa, paremmintietävää, valmiiksi pureskeltuja, yksioikoisia, luonnottomia, osin tosi idioottimaisia unisymboliselityksiä. Tämä unikirja on niille, jotka eivät unista mitään ymmärrä eivätkä tule ymmärtämäänkään, mikäli osoittavat perinpohjaisen ymmärtämättömyytensä pitämällä tätä kirjaa hyvänä.

Kirja syyllistyy törkeään amerikkalaiskaupallispuppumaiseen liehittelyyn: "Naamio: Selvä petoksen symboli. Jos jollain toisella on naamio, on se merkki siitä, että lähipiirissäsi on kaksinaamainen henkilö. Jos taas itselläsi on naamio, on se siinä tapauksessa suotuisampi enne..." Ahdinko: aina suotuisa, odotettu tappio kääntyy voitoksi... Epäonnistumisunet: aina positiivisia merkiten aina onnistumista! Kirjailu: toisessa ihmisessä vilppiä, itsessä taas henkilökohtaista onnea! Jos toinen salakuuntelee, joudut hankaluuksiin, jos taas itse, sinua odottaa hämmästyttävän hyvä onni! Voi: aina hyvää onnea ja tulevaisuutta! Alastomuusunet: tulonnousua! Yksinäisyys: varma merkki vilkkaasta sosiaalisesta elämästä! "Ällistyttävän" ja "hämmästyttävän" hyvää onnea tuntuu tuovan joka toinen unen symboli.

Alatyylistä superyleistämistä kuvaa räjähdysuni: "Vanhojen tulkintojen mukaan" riskinottoa, "viime aikoina" on niitä taas pidetty merkkinä olosuhteiden parantumisesta. Mitä mitättömämpi ihmisen sielunelämän sorkkija on kyseessä, sitä enemmän tällaisia historiasokeita passiivimuotoisia "on todettu"-näennäistrendejä hän viljelee.

Tällainen kirja saa minut näkemään oman valheellisuuteni, koska kaikesta vapauden ihanteistani huolimatta huomaan minussa heräävän julman sensorin, toisinajattelijoiden intohimoisen vastustajan, ja jos olisin kustantamon omistaja, niin pelkästä mokoman unienvääntelijän suun tukkoon saattamisen riemusta olisin hyljännyt tämän ala-arvoisen unien karhunpalvelijateoksen, vaikka se toisten ja omia uniaan räpeltäville tontuille kaupaksi olisi käynytkin ja kustantamolle muutaman killingin enemmän olisi tuonutkin. Mutta Karistolla ollaan varmaan suurpiirteisempiä sieluja. Siellä ilmeisesti ymmärretään, että jokaiselle on annettava tasonsa mukaisesti, tarpeeseen vastattava kaikilla rintamilla, muuten ei kansa valistu sitäkään vähää jos maailmankuvansa pirstaleilla siippansa rääkkääjille ja konttorikahvitaukojen norminaisille yritetään turhaan tyrkyttää jotain omaakin ajattelua vaativaa luettavaa. - Tai koska olen nähnyt poliisien ja opettajien vuosi vuodelta nuorentuvan silmissäni yhä enemmän, ehkäpä Karistollakin joku vasta äidintissistään irtautunut muita takertumaobjekteja hamuileva nuori osastopäällikkö on altruistisesti ajatellut lahjoittavansa suuremmankin kiinteän pisteen elämänsä epävarmuuteen varmoja selityksiä kaipaavalle ihmiskunnalle.

kts myös Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa