Ulla-Maija Grace:
Käytännön aromaterapiaa. Otava
1998
VAIHDETAANKO ÖLJYT?
On miltei mahdotonta
löytää järkevä ja ammattitaitoinen terapeutti - senkin jälkeen kun on
heidän potilaanaan ollut, niin paljon vaikuttavat onni ja kovin
sattumanvaraiset mieltymykset. Kuinka
sitten voisi pelkän tekstin perusteella saada terapeutista selvää? --
Arvioimalla terapeutin oikeassaolemisen pakkoa, muiden terapiamuotojen
halventamista, oman erinomaisuuden tähdentämistä ja kritiikitöntä
nopeiden johtopäätösten tekoa sekä sattuman ja placeboefektin
"unohtamista".
*
Aromaterapeutti
Ulla-Maija Graceen ei, ammatistaan huolimatta, ole juurikaan tarttunut
vaihtoehtoparantajien tyyppityhmyyksiä. Hänen neljänkymmenenkahden
eteerisen öljyn ominaisuus- ja käyttöalueluettelonsa herättää kyllä
hilpeyttä tavanomaisen yliampuvilla tehoväitteillään aina vanhojen
tunne-elämän traumojen parantamiseen asti, kuten myös hänen sirkeän
viaton ihanteellisuutensa tyyliin "ihmisten
ahneuden ja vihan seurauksena syttynyt Persianlahden sota peitti taivaan
mustalla savulla ja saasteella asettaen Maan herkän piirin hirvittävään
vaaraan". -- Hui kauhistus! -- Kaikkea tätä kuitenkin normalisoivat
hänen varovaiset ilmaisunsa "saattaa" ja "näyttää" ja
"sanotaan". Niissä on jo järjen kritiikin siemen, jota vahvistavat
hänen kirjansa muut osat, jotka osoittavat hänen pystyvän melko hyvään
äärimmäisyyksiä välttävään järjen tasapainoon ja omankin taitonsa
suhteellisuuden tajuamiseen: "Kaikki
aromaterapeutit tietävät, että nimenomaan aromaterapia on se paras
hoitomuoto, mutta samaa mieltä ovat myös toisten hoitomuotojen harjoittajat
omasta terapiastaan".
Kirja jäsentelee
selkeästi ja tietorikkaasti aromaterapian muiden parannusmuotojen kehyksiin
niin historiallisesti kuin metodologisestikin. Se jakautuu aineenmukaiseen ja
sairaudenmukaiseen osaan. Näitä täydentävät mm. kotihoito-ohjeet ja
pitkähkö pohdinta terapeutin ja asiakkaan vuorovaikutuksesta. Teos
todellakin sopii aloitteleville aromaterapeuteille kuin heidän
potilailleenkin. Lisätiedoksi Gracen aikaisemman (1994) aromaterapiakirjan
lisäksi kasviparannuksen harrastajalle voisi sopia Mattias Tolvasen Luonnonlääkeopas (WSOY 1994); 888:n Suomessa
markkinoitavien luonnonlääkkeiden asiallinen luettelo
asiantuntija-artikkeleineen.
Näyttää siltä, että
tämä Lontoon aromaterapiakoulussa - mikä sen taso sitten lieneekään
- oppinsa saanut Suomessa jo kahdeksan vuoden ajan muitakin kouluttanut
(joogaopettajaksikin häntä tituleerataan), vuonna 1994 Suomen
aromaterapiaopiston Turkuun perustanut, ja ilmeisesti siellä itse tuomiaan
(Ruska-Aromatica) öljyjä käytellyt voi hyvinkin olla potilailleen
hyödyksi, vaikka näin kattava oma hoito/koulutus/myyntiketju suonee hänelle
valvonnasta suhteellisen riippumattoman toiminnan. Vaan miksipä ei muita
terapiamuotoja turhaan kokeillut hänenkin kynsiinsä antautuisi, sanan
varsinaisessa merkityksessä, onhan hoitava (erotuksena lääkinnällisestä
ja kosmeettisesta) aromaterapia kirjan pääaihe ollen tavanomaisimmin
hieronnan kautta annettavaa ulkoista käsittelyä, eikä kynsistäkään ole
vaaraa, sillä moneen kertaan hän neuvoo aromaterapeutteja pitämään ne
riittävän lyhyinä ennen asiakkaaseen ryhtymistä.
Markku Siivola