Julia ja Derek Parker: Unen viesti. Suom. Anna-Maija Viitanen. Weilin-Göös 1986

Mitään yleisempää ja samalla mitään yksityisempää ilmiötä en elämästä tiedä kuin unet. Unien kieli on se varsinainen globaaliesperanto; kansainvälinen kaikkien ymmärrettävissä oleva kieli jota ei kuitenkaan juuri kukaan ymmärrä, joka seikka on maailman sivu tietysti houkutellut "ymmärtäjien" raatokärpäset unien haaskalle, ja Gutenbergin jälkeen on naisilta vaan ei niinkään miehiltä taajaan kerätty liiat kympit pois unikirjojen avulla.

Itseään kunnioittavaan unikirjaan kuuluu piraus historiikkia ja tärkeimpien uniauktoriteettien esittely, niin Parkerienkin teokseen. Tutussa järjestyksessä käydään läpi Raamatun, kreikkalaisten, Platonin, Artemidoroksen, Lutherin, Freudin, Jungin, Frederick Perlsin ja monen muun unikäsitykset, kovin lyhyesti vain. Unen fysiologiasta on muutama sivu myös, joka on unien ymmärtämisen kannalta yhtä vähän olennaista kuin astrologialle planeettojen painot, mutta vaikuttaa tieteelliseltä, ja hämää entistä enemmän niitä, jotka selkeiden vastausten haussaan ehdottomasti vähiten tulisivat muutenkaan kirjasta hyötymään, joten varsinaista vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan.

Tekijät Julia ja Derek Parker, mitä lie ammateiltansa, ovat hieman aneemisen matalaprofiilisia haparoiden eri tulkintasuuntien välillä. Vaikka yli kaksi kolmasosaa kirjasta on sitä tavanomaista symboliluetteloa, on kirja kuitenkin siedettävä, koska he eivät niin yksittäisten symbolien kohdalla kuin kirjan muissakaan kohdissa pyri autoritaarisesti naulaamaan symbolejaan kiinni, tai esittämään täysiä naurettavuuksia, joista eräänä kukkasena monista muistan erään unikirjan tulkinnan, jotta unessa nähty sukupuoliyhdyntä viittaa seksuaaliseen kaipuuseen! Tulkintaehdotuksissaan he kyselevät enemmän kuin vastaavat, ja jopa mainitsevat: "...voit tehdä omat johtopäätöksesi, ja jos niihin päästään vain meidän selityksemme hylkäämällä, on lopputulos joka tapauksessa oikea ja kirjan tarkoitus täytetty". Heidän symbolimerkitysehdotelmansa ovat luonnollisia, jokapäiväisiä, eivätkä hapenpuutteeseen kuolleita stratosfääriä tavoittelevia psykoprofessionaaleja yläkäsitteitä, joista ei ole iloa muille kuin tieteeseensä vihityille uskoville.

Ikuinen kysymys: mitä näistä kirjoista kukaan kostuu? Ongelma on unien kanssa sama kuin kaikkien psyyken ilmiöiden kanssa; ne jotka niitä ymmärtävät, eivät tällaisia kirjoja tarvitse, ja ne, jotka eivät ymmärrä, niitä ei auta mikään. Melkein. Sillä joku maailman ansalankoihin sotkeutunut herkkäsielu saattaa saada tällaisesta viihteestä lisäsysäyksiä matkallaan kohti sisäistä maailmaansa, vaikka professionaaliortodoksit huutaisivatkin (ja huutavatkin) kuorossa: puoskarointia puoskarointia! Ja saahan tietysti akkaväki kahvitunneillensa täytettä, joten jumala ja keisari saavat osansa ja hyvä kai niin. Tämän kirjan kauniiden monivärikuvien kanssa viihtyvät varmaan vielä lapsetkin.

katso myös: Markku Siivola: Uni - tuttu tuntematon, Unien opissa