Kveekarien tie

William Penn ja intiaanit  Kveekarien usko, kveekarismi, on varsinaisesti elämän asenne, ei kokoelma uskonkappaleita. Kveekareilla ei ole uskontunnustusta, ei liioin dogmeja eikä oppirakennelmia.

 Usko käsitetään omakohtaiseksi kokemukseksi vastuusta, joka sulkee piiriinsä elämän kokonaisuuden. Pohjana on vakaumus, että omassa sisimmässään voi löytää välittömän yhteyden Jumalaan. Kokemusta ei voi helpolla pukea sanoiksi, mutta silti se voi muodostaa ihmiselle elämän perustan.

 Kveekariliike sai alkunsa Englannissa 1600-luvun keskivaiheilla. Sen jäsenet kutsuivat itseään "totuuden ystäviksi" tai pelkästään "ystäviksi" (Friends). Sana "kveekari" (quakers = vapisijat) oli aluksi pilkkanimi, mutta vakiintui sitten myös yhteisön omaan käyttöön. Virallinen nimitys on nykyään "Ystävien uskonnollinen seura".

 Kveekarien ajattelutapa ja toiminta niin yksilöinä kuin ryhmänä heijastavat seuraavia perusasenteita:

 - Hartauskokouksessa ei noudateta mitään rituaalikaavaa, ei lueta uskon kappaleita tai lausuta määrättyjä rukouksia. Osanottajat istuvat "hiljentyneinä Jumalan kasvojen eteen". Toisinaan joku ehkä katkaisee hiljaisuuden lyhyellä sanomalla, joka voi myös olla jokin kohta Raamatusta tai muusta uskonnollisesti häntä puhuttelevasta kirjasta. Kveekarismi on peräisin ajalta, jolloin Raamatun käsitteet ja sanonnat olivat yleistä ja yhteistä henkistä omaisuutta, ja kveekarit ilmaisevat usein vieläkin itseänsä kristillisin sanakääntein. Silti yhteisessä hartauskokouksessa voi tuoda Jumalan eteen kokemuksia hyvinkin erilaisista taustoista.

 - Kveekarit pyrkivät noudattamaan Jeesus Nasaretilaisen opetuksia sellaisina kuin ne on merkitty muistiin evankeliumeissa. He yrittävät elää sen anteeksiantavan rakkauden hengessä ja voimassa, jota Jeesus ilmensi elämällään ja kuolemallaan. Kveekarit eivät silti kiellä muiden uskontojen arvoa ja pyhyyttä, eivät myöskään niiden ihmisten, jotka eivät varsinaisesti edusta mitään uskontokuntaa. Jokaisessa ihmisessä on jotain Jumalasta.

 - Kveekareilla ei ole kirkollista hierarkiaa eikä uskonnollista auktoriteettia. Raamatusta ja muista pyhistä kirjoituksista he pyrkivät löytämään kirjoittajaa innoittaneen hengen. Tämä ei merkitse sitä, että jokainen olisi itse oma auktoriteettinsa, vaan totuus ja johdatus ovat löydettävissä ryhmän yhteisessä etsinnässä ja kuuliaisuudessa.

 - Käytännön asiat hoidetaan samassa hengessä kuin hartauskokouksetkin: jäsenet tuovat asiansa ja toimintansa Jumalan eteen. Työkokousta johtaa kirjuri, joka pyrkii käydystä keskustelusta hakemaan esiin yhteisesti hyväksyttävän "kokouksen kannan". Siihen päädytään siis ilman äänestystä.

 - Kveekarit pyrkivät yksinkertaiseen elämäntapaan olematta silti ahtaasti puritaanisia.

 - Alun alkaen kveekarit katsoivat, että "Kristuksen julistama rakkauden henki ei voi toisinaan johdattaa meitä rakastamaan muita ja toisinaan tappamaan heitä. Niin me täysin sanoudumme irti kaikesta sotimisesta, olkoon se maallisten valtakuntien tai taivaallisten valtakuntien puolesta". Tähän näkemykseen "ystävät" ovat koettaneet pitäytyä ja toimia sen mukaan kansojen välisen väkivallan vähentämiseksi, pyrkien sovittelemaan ristiriitoja sotien raastamilla alueilla ja tuomaan niillesekä henkistä että aineellista apua.

 - Kveekarit eivät myöskään hyväksy rotuun, uskontoon, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen tai muuhun sellaiseen liittyvää syrjintää.

 - Kveekareille ei ole olemassa kahdenlaista totuutta, ja siksi valan vannominen on heistä väärää ja tarpeetonta.

 - Kveekarit ovat yksi nk. perinteisistä "rauhankirkoista", ja v. 1947 Englannin ja Yhdysvaltain kveekarien avustusjärjestöt saivat työstään sodan tuhojen lieventämiseksi Nobelin rauhanpalkinnon.

 Kveekarien päämäärät ovat korkealla, mutta he ovat vain tavallisia ihmisiä, jotka eivät aina tavoita ihanteitaan. He eivät myöskään väitä, että heidän tiensä olisi ainoa oikea, mutta se on heille itselleen osoittautunut oikeaksi. He eivät halua väittelyin suostutella ketään hyväksymään asenteitaan, vaan toivottavat jokaisen sydämellisesti mukaan kokeilemaan, olisiko hiljaisella hartauskokouksella mahdollisesti henkilökohtaista merkitystä. Ehkä toistuva osallistuminen hiljaiseen hartauskokoukseen tai mukanaolo kveekarien toiminnassa voi antaa sinulle jotakin, jota et ole "uskonnosta" luullut voivasi löytää.

Teksti: Onni Rauha

etusivulle